004.jpg.jpeg
Blogi

Päivä ystävän luona Vammalassa

13.2.2012 /

Keskiviikkoaamu valkeni kauniina kun junassa matkasin kohti Vammalaa, katsomaan ystävää jota en ollut moneen vuoteen nähnyt. No yksin ei tarvinnut matkaa tehdä, kun työkaverikin oli samassa aamujunassa joten nopeasti kului 45min jutellessa niitä näitä. Olin ensimmäistä kertaa IC-junassa, joten sitä tuli hieman ihasteltua kun oli niin nätimpää verrattuna taajamajuniin ja kiersipä siellä joku nainenkin kärryn kanssa.

No, sitten saavuin sinne Vammalaan.. Ystäväni oli minua vastassa ja läksimme siitä sitten hieman katsomaan maisemia – silleen pikaisesti auton sisältä. Haluan ehdottomasti nähdä paremmin kesäaikaan, varsinkin tuota vesistöä. 🙂

Sitten huristeltiinkin ystäväni luokse. Ja sain ihastella hänen upeaa taloaan, joka oli maalattu yhdellä suosikkiväreistäni (punainen-sininen-violetti, viimeisen voi varmaankin heittää pois sillä en ole koskaan nähnyt violettia taloa) Ja aika sitten tuolla menikin nopeasti kun vaan höpistiin niitä näitä. Takassa oli valkea ja siinä tuli seistyä jonkin aikaa sekä ihmeteltyä sitä liekkien leikintää. No, sitten kello kävi jo sen verran, että ystäväni teki aivan ihanaa ruokaa, täytyy muistaa kysyä mitä kaikkea salaattiin tulikaan jotta voin kopioida sen. Oikein lautasmallin mukaisesti mentiin ja oikein hävettääkin, miten kauan mää tuota ruokaa söinkään – sillä kun olen tottunut syömään ruokani rauhallisesti ja siinä voi helposti mennä puolisenkin tuntia. Ja ennenkuin lähdettiin noita kirppiksiä kiertelemään, syötiin kääretortun palaset ja juotiin teetä kun samalla jutskattiin vielä lisää.

Läksimme sitten noita kirppiksiä kiertelemään, kolme niitä taisi olla. Yhdestä bongasin kivan olkalaukun johon tuo kamerani olisi mennyt hyvin, mutta pidin 10Eur hintaa melko suolaisena. Vaikka olihan se laukku ihan uusi vaan kun en nyt ihan uutta olisi tarvinnut. Eipä silti hätää, sillä viimeiseltä kirppikseltä sitten löysin parilla eurolla olkalaukun joka oli juuri sopiva tuon kameran suojalaukuksi – tämän kahden euron ihmeen voitte nähdä tuolla perjantaisella höpötysvideolla.


Ai niin, meinasi unohtuakin että kävimme myöskin Herra Hakkaraisen talolla. Josta sitten ostin itselleni pienen pohdinnan jälkeen aivan ihastuttavan (suomalaista käsityötä!) kaulakorun. Eikös olekin ihana? Korusarjan nimi onkin muuten Ihania ja noita ihanuuksia on tehnyt Tiina Ehrukainen.

Ja sitten kello kävikin jo niin paljo, että piti lähteä odottamaan junaa – ettei vaan myöhästynyt. Kun tuli yllätyksenä tuo junalippujen muutos että kun ottaa tiettyyn aikaa sen lipun pitää se silloin käyttää. Ku ennen ne liput taisi olla ostopäivästä jonkun kuukauden päivät voimassa. Vai viikon? Musta se oli kivempi, kun jos lähtee lomailemaankin…

Niin sitä sitten saavuttiin takaisin Poriin. Pimeä oli kun läksin ja pimeä oli kun saavuin. Sitten piti vielä 5min ajaksi mennä seisoskelemaan ulos bussipysäkille. Siinä meinas kyllä varpaat jäätyä, kun piti lumessa seistä – ei ollu Porin kaupunki aurannut sitä pysäkkiä ja hieman kirosinkin asiaa. Vaikka siis kaksilla sukilla olin liikenteessä, niin silti siinä 5min seisoskelun aikana varpaat tykkäs jäätyä. Onneks oli bussissa patteri ni löin koipeni siihen sulamaan. Siitä tykkään, kun tuo kotibussi menee tuon juna-aseman ohi niin ei tarvinnut mitään vaihtoa keskustorilla tehdä.

2 kommenttia

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      14.2.2012 at 12:26 Vastaa

      On kyllä, harmi ettei tälleen talvella oikein päässyt näkemään sitä. Kesäisin kun aattelen, että kaikki kaupungit oikein loistaa. 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *