Nyt on vähän tyhjä olo
Hyvänen aika sentään, aamusti oli lunta! Tajusin tämän asian jo ennen kuin ikkunasta kurkistin ulos, koska katsoin ihan ekana facebookia, jossa kaverit oli laittaneet lumisia kuvia pitkin poikin Satakuntaa. Aamusti pisti ärsyttämään kissojen hippasleikit, jonka takia heräsin varttia ennen kellonsoittoa. Nyt on silmät ristissä sen takia, kesän tullen ovat kissat alkaneet heräämään aikaisemmin. Pääsin tänään harjottelusta aikaisemmin kotiin ja tein sen lisäajan turvin kaikki kouluhommat pois. Nyt vaan odottelen ensi viikolla tulevaa arviointikokousta, mutta vielä ei silleen jännitä.
Lisäksi kirjottelin puhtaaksi yhden remppapostauksen, tai en tiedä voiko sitä siksi varsinaisesti sanoa, mutta aiheeseen liittyvä kuitenkin. Mietin tässä vaan, että julkaisenko sitä koskaan vai teenkö kokonaan uuden. Muutenkin koko aihe on ahdistanut, ei huvittaisi yhtään mikään ja vähiten sen kirjoittaminen. Jokunen kilo ja sentti on tullut takaisin, kerron se nyt, kun multa on asiaa tivattu jo pitkän aikaa, josko tämä sitten rauhottaisi niitä tahoja. Ensiksi tuntui että harjottelun takia kys. postausten tauottaminen olisi hyvä, kun ei tarvitsisi sitä stressata, että ehtisinkö tekemään sen aina kerran kuussa maanantaina. Olin vain väärässä, koska sitten alkoi ne kyselyt ja kiusanpito. Aiemmin olisin vain kohauttanut olkia, mutta nyt on alkanut tuntumaan että multa vaaditaan tosi paljon kys. aiheen tähden ja se alkoi tekemään sitä ahdistusta, etten vaan jaksa. Mutta tässä teille väliaikatietoa – palaamisesta en siis tiedä, enkä siitä julkaisenko tuon postauksen josta puhuin, kenties julkaisen mutta kommenttimahdollisuuden suljen ihan itseni tähden.
Viikonloppuna onkin sitten tapahtunut ja sattunut. Mun koneeni kovalevy meni rikki ja kiitän onneani, että mulle oli edellisenä viikonloppuna tullut tunne, jotta nyt ois otettava kaikki kuvakansiot ja tärkeät tiedostot talteen. Onni onnettomuudessa, en siis menettänyt mitään. Yhden päivän olin ilman konetta mutta mikäpäs siinä kun sinä aikana tuli löhöiltyä säkkituolissa ja otettua aurinkoa kisujen kanssa (okei, kisut oli varjossa) Ja kun sopiva hetki tuli, niin nappasin miehen koneen että sain jotain katsottua sen kautta. Lauantaiehtoo menikin siinä kun asentelin kaikkia ohjelmia ja kuvia takaisin koneelle.
Vinkkinä kaikille, jotka ette tätä vielä tienneet, mutta älkää missään nimessä jättäkö roskapussia kuistille, ajatuksena että mää vien sen 10min päästä kun painun kaffeen jälkeen takaisin. Oli nimittäin hauska huomata että harakat oli käyneet levittämässä koko roskapussin sisällön. Meni sitten se pieni hetki kuistin siivoamisessa! Mä tein tuon virheen ensimmäisenä kesänä kun tässä asuttiin, mies teki tällä kertaa. Mut hei, kantapään kautta oppimalla muistaa paremmin! Mä oon aina lapsena ollut sellainen että haluan tehdä asiat oman pääni mukaan, vaikka neuvot sanoisivat toista, mutta se oma kantapää on paras opettaja.
Me laskettiin viikonlopun aikana Silla (viimeinkin) haudan lepoon. Laitoin kiveen pienen muistutuksen että siellä Silla on, mutta sellaisen ettei herätä liikaa huomiota. Ja nyt mulla on ollut jotenkin tyhjä olo. Siinä tilanteessa ei tullut edes surullinen olo ja ensin ajattelinkin että joko olen itkunut itkenyt, mutta ei. Itken kun näen videota tai kuvaa, mutta jotenkin siinä tilanteessa ei itkettänyt, oli vain tuo tyhjä olo.
Pusero – S.T.I / Neuletakki – S.Oliver / Housut – Nanso
Laukku – Mulberry / Kengät – Ecco
Laukku – Mulberry / Kengät – Ecco
Viikonloppuna tuli käppäiltyä ihmisten ilmoilla tämän näköisenä, mutta kotona, piilossa ihmisiltä, olin pukeutunut pikkuisen kevyemmin. Hieman siinä jännittelin että mahtaakohan tuo neuletakki olla turhan kevyt, mutta ei ollenkaan, se oli juuri sopiva! Ei siis liian kylmä, eikä liian kuuma. Oon odotellut näitä ilmoja, että voi taas kaivaa neuletakit esiin. Kovasti odotan sen vaaleanharmaan neuletakin käyttöönottoa. Asuni sai kehujakin ihan tuntemattomalta naiselta, kun Sokokselle käppäilin. Erityisesti nuo Nanson Keto-housut saivat ihastelua ja pitihän mun sitten kertoa mistä näitä kannattaisi etsiä. Siinä auringonvalossa tulin myös huomanneeksi että eihän tässä mitään varsinaista sinistä olekaan, vaan tuollaista orvokinväristä, Asia huvituttaa siksi, kun olen etsinyt nimenomaan sinistä pitkää tunikaa/puseroa. Tämän asun kanssa oon niin kotonani, kuin olla ja voin. Kaikin puolin täydellinen asu ja todella mukava! Mully pysyy aina mukana, tästä on tullut mun selkee arkilaukku joka lähtee aina mukaan koska tätä vaan on mukava kantaa crossbodyna. Itselleni tällainen ”lötkölaukku” on ihan paras.
Vappupalloista ei olla vieläkään päästy, ne tuntuu seuraavan mua aina tuohon kulmaukseen jossa kuvani otan. Ihan selvästi houkuttelevat ottamaan käsiini, että alkaisin leikkimään niiden kanssa. Nyt pystyin vastustamaan tätä ajatusta, ihan aina se ei onnistu. Yhdestä vappupallosta, josta ilmat lähti pikkuhiljaa, oli Sulo kamalan kiinnostunut – kävi oikein hautomaan sen päälle. Sulo siis käveli pallon päälle ja pisti makaamaan. Hassu kissa!
89 kommenttia
kikka2008
Hei! Jos remppapostaukset ahdistaa, jätä julkaisematta. Täytyy olla armollinen itselle ja tehdä semmoista mikä on mielekästä. On varmasti myös hyväksi blogille, ettei väkisin väännä jotain epämieluista postausta. Napisijat jääköön omaan arvoonsa. Sun sentit on sun oma asia, eikä ne muille kuulu. Piste.
Anonyymi
Että elämäntaparemppa kesti 2 vuotta. Eikös sen ollut tarkoitus kestää loppuelämä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Eihän elämäntaparemontti ole loppunut. 🙂
Anonyymi
Hei Pipsa, kuule… tekee mieli sanoa sinulle, että et ole meille tilivelvollinen painostasi, senteistäsi etkä rempastasi. Kaikki ne on yksityisasioita, jotka jaat vain halutessasi. On helppo olla jälkiviisas, mutta itse olen (kantapään kautta) oppinut, ettei remppoja, kuureja ja muita kannata sanoa kenellekään. Eikä siksi, että voi palata kaikessa hiljaisuudessa entiseen, vaan siksi, että onhan se ihan mukavaa, jos joku huomaa hoikistumisen. Mulle sanoi työkaveri viime viikolla, että olenko laihtunut. Vastasin, että en tiedä, en punnitse itseäni ikinä, niinkuin en punnitsekaan. Mun vaaka on yksi t-paita ja yhdet farkut, jotka puen päälleni joka perjantai-aamu. Jo päälle vetäessäni tunnen jokaisen gramman muutoksen kehossani! Ja joo, olen laihtunut niin, että nuo vanhat farkut mahtuu nyt jalkaan, ennen ei mahtuneet. Mutta tämä on oma hiljainen projektini. Vähän narrasin siis työkaveriani, muttei mieleenkään tulisi enää nykyään kertoa laihduttavani. Sinulle ehdotan samaa. Lopeta asiasta puhuminen,ja jatka kaikessa hiljaisuudessa. Stressi jää pois, lupaan. Ja se jos mikä edistää laihdutuksen onnistumista….kaksinkertainen hyöty 🙂
Unknown
Nyt on pakko sanoa, että tässäpä on mahtava keino selvittää mitä kehossa on tapahtunut. 🙂 Miepä alan itekin kokeilemaan tätä. Eikä tapahdu mittavirheitä ja ei tarvi pelätä että mittaako vahingossa eri paikasta kuin viimeksi.
Anonyymi
Alin kuva todella onnistunut! Ketohousut sopivat hyvin tuon puseron ja neuletakin kanssa ja hymysi valaisee koko kuvan.
Ikävää jos painoa tullut lisää, mutta onhan elämäntilanteesikin ollut viime aikoina näin lukijan kannalta stressaavampi, työharjoittelu ja opinnot ja kissan kuolema, ei ihme jos kortisolitasot on koholla ja painoa tulee lisää. Iloa ja valoa päiviisi <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Viimeinen kuva on aina onnistunein koska siinä on se kokonaisuus esillä. Mulla vähän tommonen tapa et otan perusasusta ekan kuvan, sitten sivukuva ja lopuksi se lopullinen kokonaisuus. 🙂 Askel askeleelta kertoo kuvat tarinaa. 🙂
Anonyymi
Pidän tuosta asusta neuletakin kanssa, ehkä koska pukeudun itse samantyylisesti. Suoralinjainen neuletakki kaventaa kivasti.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, olen samaa mieltä. 🙂 Saisi ne lämmöt tulla, että pystyisi käyttämään ohuempiakin neuletakkeja, jotka tuolla odottaa. 🙂
Anonyymi
En ihmettele jos sait kehuja livessä. Minusta nuo housut ovat varsin kivat ja sopivat. Olet yhdistänyt ne hyvin mustaan ja valkoiseen. Arkiasuna ja työasuna nätti ja pirtsakka asukokonaisuus joka sopii hyvin nuoreen muttei lapselliseen olomuotoosi. Tykkäsin.
PS. Älä väsähdä ihmisten mielipiteisiin. Etkä pariin lisäkiloonkaan, sehän on elämäntaparemontti eikä ikuinen laihis. Jatka jatka vaan… olen kummallisella tavalla ylpeä sinusta <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Housut tosiaan on kivat, puhuttelevat minua parhaiten ja noiden kanssa on kuin kotonaan. 🙂 Siis ettei tule mitään epävarmaa oloa, kun joskus saattaa tulla. 🙂
Anonyymi
Onpas kaunis asu, tykkään tosi paljon tuon neuletakin väristä! Olen tulossa ensi viikolla Poriin shoppailemaan, 2 tuntia aikaa. Mistä löytyy eniten kauppoja? Minne suuntaan? HM sun muut tutut ketjut. Kiitos jos ehdit vinkata 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jos 2 tuntia aikaa, niin kannattaa ehkä suunnata joko Puuvillaan (Siltapuistokadulla) tai olla ihan keskustassa josta löytyy kauppoja kuten KappAhl, HM, Sokos, River, yms. Myös Ratsula on keskustassa, ihan liki näitä muita, Antinkatu 17 on tarkka osoite. 🙂 Puuvillassa on enemmän sit kauppoja, ne löytyy http://www.porinpuuvilla.fi.
Anonyymi
Kiitos! Kuski sanoi, että meneeki 4 tuntia eli jeeeee mä pääsen shoppaamaan oikein kunnolla ja ilman kiirettä. Kiitos Pipsa vinkeistä!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ole hyvä. 🙂
Anonyymi
Järkyttävää luettavaa, että olet ahdistunut omasta hyvästä olostasi eli elämäntaparempasta. Et tee sitä kenellekään muulle kuin itsellesi, et lukijoille tai muille ulkopuolisille.
Ihan sama teetkö remppapostausta tai et, sillä ei ole merkitystä kenellekään. Mieti itseäsi ja terveempää tulevaisuutta!
Anonyymi
Voi Pipsa. Älä uhriudu, äläkä syytä muita lihomisestasi, sillä tavoin et milloinkaan onnistu painonpudotuksessa. Olet itse valinnut lähteväsi bloggaajaksi, saavasi taloudellista hyötyä yhteistyöstäsi esim. Ringan kanssa. Myös sinulla on vastuuta, ennen kaikkea kuitenkin itseäsi kohtaan. Kukaan muu ei ylikiloistasi kärsi eikä niiden takia sairastu kuin sinä itse.
Tsemppiä sille että vihdoin, neljänkympin lähestyessä, otat reilun otteen elämästäsi etkä valita etkä syyttele muita kun kohtaat niitä samoja vastoinkäymisiä kuin kaikki muutkin.
Se mitä niin monet ovat ehdottaneet eli psykologille tms.puhuminen riippuvuuksistasi ja vinoutuneesta suhteestasi ruokaan voisi vihdoin olla aiheellista koska vuosien soutamisen ja huopaamisen jälkeen tunnit polkevan paikalla. Arvaan silti ettet edelleenkään suostu näkemään tilannettasi sellaisena kuin se on. Harmi, suurin osa todellakin toivoo sulle kaikkea hyvää.
Anonyymi
Nyt rajoitatte tuon mummottelun kanssa hei. 😀 Pipsa on vasta 34-vuotias nuori ihminen, vitut se mitää neljääkymppiä vielä lähesty. Tuolla logiikalla me kaikki ollaan jo ikäloppuja, jos noin paljon pitää ikiä paisutella. Eiköhän anneta Pipsan nauttia tosta kolmestakympistä nyt vielä hetki. 😀 Ja missäköhän kohtaa Pipsa on muita lihomisestaan syyttänyt?? Siitä olen kyllä samaa mieltä että ammattilaiselle voisi olla hyvä puhua tuosta ruoka-asiasta, mutta onhan Pipsa ongelman täällä osittain myöntänytkin, kun on kertonut lohtusyömisestä jne.
Anonyymi
Komppaan anoa 22.45. Hän on oikeassa!
Anonyymi
Samoin minäkin komppaan anoa 22.45!
Anonyymi
Jos blogin kiusaajat estää sinun elämäntaparemontin niin eikö valinta ole helppo. Lopeta blogi ja elä terve elämä = saavuta normaalipaino.
Turha syyttää muita jos itse voi ratkaista omat ongelmansa!
Anonyymi
Joskus elämässä pitää priorisoida! Onko kukkamekkojen kuvaaminen julkiseen nettiin tärkeämpää kuin keskittyä omaan hyvinvointiin. Pistä blogi tauolle ja keskity omaan hyvinvointiisi. Saat elämäntapasi kuntoon ja terveemmän paremman elämän. Elämä on netin ulkopuolella.
Anonyymi
Olin minäkin juuri ehdottamassa blogin lopettamista. Valmistut uuteen ammattiinkin. Pidä itselläsi oma elämäsi, ostele mekkoja, puntaroi kilojasi, mutta tee se omassa rauhassasi laittamatta elämääsi nettiin. Jos blogia haluat pitää, niin pidä vaikka kissablogia.
Anonyymi
Tuossa viimeisessä kuvassa missä sulla on myös neuletakki päällä tää asu näyttää hyvältä ja freesiltä! (On se sitä toki muutenkin, mutta tuo neule ikäänkuin viimeistelee sen.) Todella nuorekas ja kiva lookki, tykkään. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Olen samaa mieltä, neuletakki tosiaan viimeistelee asun. Ja valkoisen paidan valitsin just keväisen keveyden takia. Punaisten housujen kanssa ois mennyt tummempikin paita. 🙂
Anonyymi
Tiedätkös Pipsa että se ei ole kiusaamista jos sinulle huomautetaan siitä että olet lihonnut. Paha olo tapahtuu oman pääsi sisällä koska et itse ole sinut asian kanssa eikä se auta jos hiljenet asiasta. Päinvastoin. Elämäntaparemppaan kuuluu ylä- ja alamäkiä. Menestys lasketaan silloin kun mennään alamäkeä. Jotta pystyt suorittamaan asiasi kunnialla on sinun myös kohdattava negatiiviset hetket ja tapahtumat oman toimintasi kohdalla. Sinun pitäisi pystyä puhumaan asiasta silloinkin kun olet lipsahtanut. Se tekee muut ihmiset myös myötämielisiksi sinua kohtaan ja saat parempaa kohtelua. Valehtelu ja piilottelu ei tee sinusta positiivista ihmistä vaikka tekisit sen kuinka rempseästi tyyliin minä teen mitä tykkään. Sinä tottakai teet mitä tykkäät mutta kiusaat sillä vain itseäsi muiden nauraessa ja pudistellessa päitään. Kukaan ei ymmärrä ihmistä joka julistaa tekevänsä niinkuin tykkää tilanteessa jossa kalikka kalahtaa vain omaan nilkkaasi. Jos haluat tsemppiä ja myötätuntoa niin sun pitää mennä itseesi.
Anonyymi
Kyllä lihomisesta huomauttaminen on kiusaamista, tai vähintäänkin moukkamaista ja ajattelematonta. Eiköhän Pipsa (tai kuka tahansa joka on lihonut) tiedosta asian itsekin ilman. että joku siitä huomauttelee.
Pipsan ei myöskään ole pakko puhua yhtään mistään, mistä hän ei itse halua. Eivätkä nuo teidän viestinne ainakaan rohkaise kirjoittamaan avoimemmin – tuskin itsekään kertoisit tällaisille haaskalinnuille kaikkia asioita. Ja teidän kenenkään on aivan turha rutkuttaa, että "Kun kirjoitat julkista blogia niin pitää kuunnella kaikkea paskaa ja kertoa kaikki elämästäsi nönnöö" Pipsa saa myös valita millaisia kommentteja täällä julkaisee ja mistä asioista hän kertoo. Eikä se että blogi on julkinen, tarkoita että tänne pitäisi tulla päästelemään jokaikinen aivopieru mikä teiltä lähtee. 😀 On aivan naurettavaa väittää, että näissä teidän kommenteissanne olisi kyse jostain normaalista "palautteesta", joka kenen tahansa pitäisi ottaa vastaan hymyssä suin. Tiedätte kyllä itsekin, miksi noita kommentteja laitatte. Niiden ei ole tarkoitus auttaa mitään muuta kuin omaa egoanne.
Anonyymi
Tämä.
Anonyymi
Niin samaa mieltä kuin ano 6.27!
Anonyymi
"Tiedätkös Pipsa että se ei ole kiusaamista jos sinulle huomautetaan siitä että olet lihonnut. "
Ootko tosissas?? Saako koulussa,työpaikalla jne. huomauttaa jonkun lihomisesta? Sen lisäksi että toi on kiusaamista, on se myös käsittämättömän huonoa käytöstä.
Ei mikään ihme, ettei kiusaamista saada kuriin kun aikuisten ihmisten järjenjuoksu on tolla tasolla.
Anonyymi
On ihan eri asia huomauttaa lihomisesta koulussa tai työpaikalla kuin julkisesti elämäntaparemonttia pitävälle henkilölle, joka kuukausittain on raportoinut laihtumisestaan, ja maininnut siitä usein myös vaatepostauksissaan.
Enkä ole tuo ano 5.26.
Ja mä kyllä kannustan Pipsaa jatkamaan elämäntaparemppaa, takapakeista huolimatta. Voi kun näistä asioista puhuttaisiin avoimemmin, myös vaikeista hetkistä, helpottaisi varmaan monen ahdistusta.
Anonyymi
Anonyymi 16.03: olen niin samaa mieltä kanssasi! On kyllä äärettömän surullista, ettei jotkut aikuiset ihmiset ymmärrä, ettei toisen painosta huomautella yhtään kenellekään. Ja siitä huomauttelu ON todellakin kiusaamista…
Anonyymi
Lihomisesta huomauttelu on epäkohteliasta ja tehokas keino saada ylipainoinen lihomaan entisestään. Tästä vasta nostettu tutkimustuloksia valtamediaankin, joten luulis olevan tiedossa kaikilla. Mielipaha laukaisee lohtusyömisen ja lihottaa. Jokainen "hyväntahtoinen" painosta huomauttelija tietää kyllä miten loukkaa.
Vai olisiko Ok mennä kahvihuoneessa ja kadulla huomauttelemaan "hyvällä" ihmisille miten rumat vaatteet ja hiukset heillä on tai ootko huomannut miten kamala sun naama on. Siis ihan hyvällä ja kannustus mielessä… saattaisivat kiittää nyrkillä:)
Anonyymi
"On ihan eri asia huomauttaa lihomisesta koulussa tai työpaikalla kuin julkisesti elämäntaparemonttia pitävälle henkilölle, joka kuukausittain on raportoinut laihtumisestaan, ja maininnut siitä usein myös vaatepostauksissaan. "
Miten se on eri asia? Ai että netissä ei tarvi pitää mölyjä mahassaan ja voi laukoa vapaasti toisen ihmisen painoon liittyviä kommentteja? Kyllä tuollekkin on nimitys, se on nettikiusaamista, eikä se eroa irl tilanteesta muulla tavalla, kun että kiusaajan ei tarvi omalla naamallaan esiintyä, vaan voi anonyyminä rellestää menemään.
Mikä juttu tämä on, että bloggajille voi laukoa mitä sylki suuhun tuo, koska "itseppäjän ovat esillä"?? Mitä väliä sillä on, onko joku "julkisuudessa", me ollaan kaikki vastuussa siitä OMASTA KÄYTTÄYTYMISESTÄ, tuo julkkis-kortti on vaan halpamainen tekosyy purkaa omaa paskaa oloa muihin!
Entä jos siellä kahvihuoneessa joku kertoo laihiksestaan, onko sitten korrektia kommentoida painon nousua, koska "itsehän toi laihiksensa kaiken kansan tietoon"?
Ai että mua vaan ottaa pannuun niin paljon kiusaamisen puolustaminen, nettikiusaaminen vähätteleminen ja se, että kuvitellaan toisen ihmisen loukkaamisen olevan OK missään olosuhteissa!
T. Ano 16.03
Anonyymi
En todellakaan sanonut, että bloggaajille voi laukoa mitä vaan.
En hyväksy haukkumista. Mutta en ymmärrä mikä ihme tabu lihominen on, vs. laihtuminen?
Laihtumisesta ylistetään ja kehutaan, lihomisesta ollaan hipihiljaa, niinkö?
Onko tämä sitten tervettä? Ei ihme että ahdistaa, jos asioista ei voi edes puhua.
Anonyymi
Niin no miksi jos sen ei pitäisi olla tabu, niin ei sanota irl päin näköä ihmisille? Mitä pirun hyötyä siitä kellekkään on sanoa? Se on kommentti, joka varmaan 95% tapauksista loukkaa ihmistä, niin MIKSI pitää sanoa? Ota oma lihomisesi puheenaiheeksi, jos haluat aiheesta puhua.
Toi laihtumiseen vertaaminen on vähän outoa: jos ihminen yrittää laihtua ja onnistuu, se on KEHUMISTA, jonka on tarkotus kannustaa ihmistä. On myös ihmisiä, jotka loukkaantuvat tuollaisesta kommentista, jos tarkoitus on ollut olla laihtumatta tai taustalla on vaikka sairaus. Eli ei ehkä kannata laihtumistakaan mainita, ellei tiedä taustoja. Mulla on ollut ystävällä tilanne, että hän koitti saada painoa nousemaan ja kun hän onnistui, häntä kehuttiin siitä.
Tää nyt on vaan ihan sama, kun esim. että sanottaisiin ihmiselle "ootpa sä vanhettunut!", koska miksi nuorekkuutta ihaillaan, onko vanhentuminenkin tabu? Nää vaan on mun mielestä ihan perus käytöstapoja: kannattaa olla hiljaa henkilökohtaisista, araksi tiedetyistä aiheista, jotka mahdollisesti loukkaavat toista.
Anonyymi
Kirjoitin tuon että ei ole kiusaamista huomauttaa että Pipsa olet lihonnut. Se ei todellakaan ole kiusaamista. Pipsa olet julkisesti pitänyt remppapostauksia sekä tehnyt myös kaupallista yhteistyötä joka ei mitenkään olisi onnistunut ilman elämäntaparemppaa. Tämä kannattaa pitää mielessä. Myös se, että fiksuja ihmisiä alkoi seuraamaan blogia kun siihen tuli joku järki, sitä ennen tämä todellakin on ollut enemmän kiusaajien valloittama blogi jonka ymmärrän myös hyvin sillä Pipsan tapa kirjoittaa toimii magneetin lailla sellaisten ihmisten kohdalla. Mutta siis Pipsan kannalta on ikävää nyt että se kaupallinen puoli kärsi tässä, kyllä siihen kuuluu ihan ylä -ja alamäet täällä blogissa.
Anonyymi
Kommentti tähän:
—
Tää nyt on vaan ihan sama, kun esim. että sanottaisiin ihmiselle "ootpa sä vanhettunut!", koska miksi nuorekkuutta ihaillaan, onko vanhentuminenkin tabu?
…
Työpaikoilla tai kaduilla ei mennä kommentoimaan. Mutta, mietipä, jos henkilö X pitäisi blogia, jossa postaisi säännöllisesti yrityksestään esim. jonkun ihmeaineen tai leikkausten tms. käytöllä nuorentua, näyttää mahdollisimman nuorelta, mutta sitten leikkauksen tai aineen käytön jälkeen näyttäisikin vanhentuneen. Kyllä silloin voi kommentoida näin käyneen.
Anonyymi
Mä en kommentoisi, ei kuulu tapoihin. Kukin tekee omalla ulkonäöllään mitä tykkää, eikä munkaan mielestä kaikki ole kaunista, mutta kun en silti koe että on mun asia kommentoida toisten ulkonäköä negatiiviseen sävyyn. Etenkin jos henkilö ei ole kysynyt mielipidettä. Mutta kai me ihmiset ollaan erilaisia, toisia ei hittoakaan kiinnosta loukkaako omat sanomiset toista, toisia taas kiinnostaa enemmän. Ja vieläkään en käsitä, mikä on se syy sanoa toiselle hänen lihomisesta. Mitä siitä kukaan saa, en vaan ymmärrä. Eiköhän jokainen tiedä itsekkin jos lihoo, ei siihen tarvita ulkopuolista ihmistä toteamaan asiaa.
Anonyymi
Katsoin hiukan vanhempaa videota susta ja sun ystävästäsi (https://www.youtube.com/watch?v=Op_7Mq9GDrs) ja alkoi väkisin hymyilyttää itseänikin, kun kuuntelin teidän hihittelyä ja iloista rupattelua. Olette molemmat ihanan oloisia persoonia. 🙂 Pakko kysyä, että koska teiltä tulee taas jotain yhteistä postausta / videota? Olette ihan mahtavia yhdessä! Vaikka toki myös erikseen 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että tykkäsit. Eiköhän meiltä taas jossain vaiheessa tule videota. 🙂
Anonyymi
Ootte te kyllä kummallisia valepukkeja. Väitätte Pipsan syyttäneen muita lihomisestaan – missä niin muka lukee? Olen lukenut tämän postauksen nyt moneen otteeseen läpi, enkä löytänyt mitään sellaista kohtaa. Pipsahan vain mainitsi, että remppapostauksien kirjoittaminen on tuonut paineita (ja onko ihmekään kun ruudun takana kyttää pahantahtoisia ihmisiä jotka varmasti odottavat epäonnistumisia kieli pitkällään) ja siksi koko aihe on ahdistanut. Ei kukaan mielestäni ole missään vaiheessa sanonut, että lukijat olisivat Pipsaa lihottaneet. Tiedän että tykkäätte ulista kaikesta mahdollisesta, mutta nyt järki käteen hei. 😀
Anonyymi
Älä Pipsa syytä muita lihoamisestasi,se on sun omavalinta,mitä lappaat suuhusi.
Anonyymi
Ei PipSa ole ketään syyttänytkään, pönttö!
Anonyymi
Pipsan elämäntaparemppa näyttää olevan jollekin ongelma.Pipsa saa tehdä just niinkuin itse haluaa ja se ei kuulu hevonv….a kenellekään muulle.Pipsa on vahva persoona ja tuskin hä välittää joidenkin nauramisista.
Anonyymi
No,ei näytä kovin vahvalta kun ahdistuu jonkun postauksen teosta!
Anonyymi
Anonyymi 10.44 on tainnut jäädä täysin paitsi empatia- ja sympatiakykyä. osaispa ihmiset käyttäytyä edes vähän paremmin.
Anonyymi
Heippa. Moni kauppaa psykologin juttusille menoa, mikä varmaan olisi monelle tärkeä paikka, miksei Pipsallekin.
Itseä vaan kiinnostaa mitä kautta täälläseen pääsee. Meillä ei ainakaan työterveyttä käytännössä ole ( jkl kaupunki) ja kuka sen maksaa vai pitääkö itse joku pirun kallis terapeutti hommata? Olisin sen tarpeessa juuri ahmimisen takia esimerkiksi.
Ja Pipsa älä todella tee postausta jos se ahdistaa sinua, tee vasta sitten jos jossain vaiheessa se tuntuu mukavalta tehdä.
Anonyymi
Varaa ensin aika omaan terveyskeskukseen tai työterveyshuollon lääkärille, hän tekee lähetteen psykiatrian polulle. Polin psykiatri tekee arvion ja kriteerien täyttyessä B-lausunnon Kelaan psykoterapian korvattavuutta varten. Toki voi olla myös käyntejä suoraan yksityisellä psykiatrilla, joka sen B-lausunnon kelatukea varten laatii. Ja sitten vaan psykoterapeutin etsintään! Henk. Koht suosittelen kognitiivista suuntausta + tietenkin perehtyneisyys syömishäiriöihin. Tsemppiä!
Anonyymi
Terveyskeskukseen kannattaa ensin varata aika ja sieltä sitten lähetettä eteenpäin jne. Hidastahan se julkisella puolella on, mutta parempi kuin ei mitään. Itse en lopulta aloittanut terapiaa ollenkaan (olin kyllä jonossa), mutta sain hyvän avun (ahmimishäiriö) ihan lääkärin ja ravintoterapeutin kanssa juttelussa ja yksittäisistä käynneistä psykologin ja psykiatrin luona. Ahmimishäiriöön on saatavissa myös lääkitystä, joka auttaa osaltaan. Suosittelen hakemaan apua, harvoin näistä yksin selviää 🙂 Tsemppiä!
Anonyymi
Kiitos tiedosta,katsotaan saisiko otettua itseään niskasta kiinni ja haettua apua. Onhan se kurja että elämä soljuu ohi vaan painoaan miettien.
Anonyymi
Pipsa ei ainakaan tässä postauksessa vaikuta kovin vahvalta persoonalta,jos noin kommentit vaivaa.
Anonyymi
10.25: Meillä jokaisella on omat heikot kohtamme, sinullakin. Ja onko se, että on joku heikko kohta, huomauttelun aihe? Onko vain vahvat ihmiset sallittuja tässä maassa?
Nämä kommentit täällä tekevät todella mietteliääksi, missä oikein mennään.
Anonyymi
Öö.. tässä on nyt näköjään anoilla niin kiire kirjoittaa told you so -viestejä, että yksi pikku juttu on jäänyt huomaamatta. Pipsahan EI ole lopettanut remppaa saati ahdistunut siitä vaan lopettanut postaukset, koska anojen kommentit ahdistaa (Joo tiedetään; sananvapaus ja julkinen blogi ja blaablaablaa..). Huomaako kukaan tuota pientä eroa?.. =D
-AI
Anonyymi
Älä tee enää remppapostauksia jos se tuntuu sinusta ikävältä ja aiheuttaa stressiä. Kiusaajahyeenat niitä eniten kaipaa, suoraansanottuna pelkäksi sosiaalipornokseen. Sinä et ole lukijoille millään tavalla painostasi ja elämäntavoistasi tilivelvollinen vaikka pidätkin julkista blogia. Kovin monelta tuntuu unohtuvan tämä. Ja ihan uskomatonta että joku tuolla aiemmin väitti ettei lihomisista huomauttaminen ole kiusaamista! Tietenkin on ja todella rumaa käytöstä muutenkin arvostella kenenkään ulkomuotoa.
Anonyymi
Pipsa on saanut mielestäni ihan valtavasti tukea ja kannustusta, myös joulunajan repsahduksen jälkeen.
Anonyymi
Eihän siitä ole kyse, että nauretaanko Pipsan lihomiselle vai ei. Vaan siitä, että kuvista näkyy ihan selvästi, että hän on lihonut. Ihan niin kun nyt tekstissä myönsi. Lukijat ovat tottuneet siihen, että Pipsa raportoi säännöllisesti kuinka remppa menee.
Minusta on kuitenkin samantekevää ilmoittaako hän montako kiloa on lihonut, mikäli se häntä stressaa. Haluaisitteko itse ilmoittaa montako kiloa on tullut lihottua esim. joulun jälkeen, mikäli niin on päässyt käymään.
Anonyymi
Olen samaa mieltä, että jos rempasta raportoiminen tuntuu ahdistavalta, niin sitten se kannattaa lopettaa. Et ole lukijoille tilivelvollinen. Sulla on ollut nyt ymmärrettävästi stressaavampi ajanjakso opiskelun takia ja jos remppapaineet vain lisäävät stressiä, ei siinä ole järkeä. Tee just niitä asioita, jotka lisäävät sun hyvinvointia ja auttavat jaksamaan, muulla ei ole väliä.
Anonyymi
Mitä jos tekisit remppapostauksen, jossa kertosit sun ajatuksista ja tuneista remppaa kohtaan, unohdat ne kilot ihan kokonaan. Uskon, että auttaisit sillä sekä itseäsi, mutta niin monia muita ihmisiä, ettet ehkä itsekään sitä uskois, miten monia. Suurin osa ihmisistä symppaa sua tässä aiheessa ihan TODELLA paljon. Älä takerru liikaa niihin ilkeisiin ja vahingoniloisiin, joilla ei itselläkään mene varmasti kovin hyvin, vaan niihin jotka sua tukee ja kannustaa.
Mutta toki teet niinku parhaaksi näet. 🙂
Anonyymi
Hei tämä on hyvä idea.
Voisit tehdä remppapostauksen ILMAN niitä numeroita. Ilman miinuksia ja plussia ja vaakaa ja kaloreita. Ne on vaan numeroita. Oikea remppa tapahtuu pään sisällä.
Ja sen pään sisällä on pyörremyrsky ihan jokaisella joskus. Ruoka ja laihduttaminen ei ole mikään "naps vaan" -juttu, jokainen sen tietää, ja jos muuta väittää, on joko itse poikkeus ja täten helposti hoikka -tapaus, joka ei todellakaan tiedä mistä puhuu sinua ja sinun remppaa ja sen vaikeustasoa arvioidessaan.
Sellainen remppapostaus olisi huippu, jossa kerrot kuinka menee siellä sisällä, mitä siellä ihon alla tapahtuu. Menee tosi henkilökohtaiseksi, tiedän, mutta voisit kertoa miltä tämä laihdutus ja elämäntapamuutos milloinkin tuntuu. Sellainen subjektiivinen ote olisi huippu, sillä ne numeroraportit ovat objektiivisesta näkökulmasta ja siksi helposti joidenkin niin hölmöjen kuin fiksujenkin arvosteltavissa.
Sillä kukaan ei voi arvostella tai kertoa "mielipidettään" sinun tai yhtään kenenkään tunteista. Silloin KUKAAN ei voi väittää tietävänsä paremmin.
Anonyymi
Samaa mieltä! Ei kenenkään tarvitse tietää montako senttiä on mistäkin kohtaa lähtenyt tai tullut lisää. Jos joskus halaa päivitellä niin voi, mutta pääsääntöisesti jättäisin pois
@follower 678463525789921
Älä tee remppapostauksia, jos ne ahdistaa.
Ja hyvin ymmärrän, että remppakin ahdistaa tällä hetkellä. Se kuulostaa normaalilta. 2vuotta on pitkä aika laihduttaa tai ainakin aktiivisesti tarkkailla syömisiään ja kirjata joka päivä Sulamoon, yms. Voin kuvitella, että kyllästyy.
Toisaalta, jos haluaa saavuttaa terveemmän painon, niin kannattaa hakea tukea. Oli se Ringa, lääkäri tai joku terapeutti. Toivon Sun puolesta, että jaksaisit jatkaa. Tuhannesti tsemppiä❣️❣️❣️
Anonyymi
Nyt kannattaa miettiä, mikä on sinulle itsellesi parasta, muusta viis.
Anonyymi
Samaa mieltä Affen kanssa. Tarvitset ehkä nyt apua jatkoon. Älä vaan nyt keskeytä hyvin alkanutta painonpudotusta/elämäntapamuutosta vaikka haluaisitkin ottaa välillä kevyesti. Se ei vaan ole mahdollista sillä kilot hiipii niin nopsaan takaisin. Tsemppiä, kyllä sinä pystyt jatkossakin kurinalaiseen syömiseen.
Anonyymi
Tsemppiä! Ehkä sitten kun kaikki koulustressi on ohi, jaksat miettiä remppaa enemmän ahdistumatta.
Toki mitään remppapostauksia ei tarvitsekaan tehdä eikä muutenkaan laihduttaa/pysyä samassa painossa lukijoiden takia, vaan ihan vain oman hyvinvoinnin takia.
Anonyymi
Kiva se keltainen mekko. Tulispa tosiaan helteet! Sopis varmaan jakun kans töihinkin.
Anonyymi
Keltaisesta mekosta kannattais tehdä asupostaus. Mustat sukat ja musta jakku. Mustat korkkarit ja joku hempeä huivi kaulaan ja vaaleanpunainen pikkulaukku. Ois tosi kiva kokonaisuus! Minimittaa ei kannata oudoksua, sopii paksujen sukkisten kanssa ihan kaikille.
Anonyymi
Kyllä ootte ihan oikeassa voiku Pipsa toteuttais teidän toiveene 😊
Anonyymi
Joko sulla on työpaikka kesäksi?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On.
Anonyymi
Menetkö siivoomaan?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on yksi hommistani. 🙂
Anonyymi
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää että kuinka moni näistä kiusaaja-anonyymeistä sanoisi kommenttinsa suoraan päin naamaa? "Naamattomana" on niin helppo huudella!!
Anonyymi
Aika herkästi luokittelet ihmiset "kiusaajaksi". Minusta nämä kommentit ovat olleet rakentavia ja asiallisia tässä postauksessa.
Anonyymi
Jos poistetaan sana kiusaaja niin kysymys olisi silti sama… Ja vaikka tähän kommentoinkin niin ei täällä ole aina läheskään pysytty asialinjalla ja herkästi kyllä silloin luokittelen ihmiset kiusaajiksi. Ja en usko että Pipsa julkaisee läheskään kaikkia kommentteja. Epäilen että ne pahimmat jättää juurikin julkaisematta. Terveisin ano 7.43
Anonyymi
Entisenä sairaalloisen lihavana mun ajatus tästä sun projektista on, että ehkä PT ei ole tällä hetkellä oikea ammattilainen avuksi jatkoa ajatellen. Toki hän olisi varmasti hyvä tuki edelleen ja varsinkin liikuntapuolta ajatellen, mutta mielestäni Pipsa tarvitsisit nyt jotain lihavuuden hoitoon perehtyneitten ammattilaisten apua. On olemassa lihavuusklinikoita, joissa on moniammatilliset tiimit ja opetellaan ihan alkutekijöistä asiat, opetellaan pois häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä ja tutkitaan sekä somaattiselta- että psyykkiseltä puolelta, mikä siinä hommassa tyssää. Olet tehnyt todella kovan ja hienon työn laihduttamisen suhteen, nyt on tullut vaikeampi aika ja paino pyrkii nousuun, tätä tilannettahan on jatkunut jo joulun tienoilta. Älä päästä tilannetta käsistäsi, vaan hae ihmeessä muutakin apua, pääset vielä tilanteen herraksi ja paino lähtee taas alaspäin. Myöskään lihavuuskirurgia ei ole huono vaihtoehto, siihen kannattaisi perehtyä huolellisemmin, ennenkuin tyrmää pelkkien mutu-puheitten ja luulojen perusteella, suurin osa lihavuusleikatuista on tyytyväisiä tulokseen. Totuus kuitenkin on se, että aika harva todella sairaalloisen lihava pystyy pudottamaan painoa merkittävästi, saatika pysyvästi ilman ihan konkreettista apua. Se on todella kivinen ja pitkä tie, ja moni hajottaa henkisesti itsensä pahastikin, ennenkuin viimeisenä oljenkortena hakeutuu saamaan pysyvämpää apua ja tukea.
Uskon, ettei monikaan lukija halua pahaa, moni on harmistunut, että älä nyt anna periksi, koska tuo tilanne on taatusti tuttu monelle, ettei jaksa jatkaa tiettyjä tapoja ja paino lähtee hiipimään ylöspäin. Hyvä, että myänsit rehellisesti näin käyneen, ei siinä ole mitään häpeämistä! Rehellisyydellä saat varmasti tsemppiä ja myötätuntoa, muistelehan vain silloin joulun jälkeenkin, kun kerroit että nyt on paino pompannut, ja sinähän sait hienosti taas kiritettyäkin sen jälkeen. Toivon todella paljon, että jatkat projektiasi, älä luovuta! Kaikkea hyvää ja tsemppiä!
Anonyymi
Tuollaisen puheen kuultuani minulla ainakin nousisi vastustus heti pintaan!
Tee näin, älä tee niin jne.
Anonyymi
Tosi hyvä tää anon 12.01 kommentointi. Kerrankin perinpohjainen perusteltu mielipide. Ano 15.18 taas on puhdasverinen "vänkääjä".
Anonyymi
Tosi fiksu kommentti tämä ano 12.01! Tätä samaa olen itsekin yrittänyt aiemmin sanoa, en vain ole osannut ilmaista sitä näin hyvin.
Suurin osa ihmisistä toivoo aina muille ihmisille hyvää. Näitä kommentteja lukiessakin kannattaa muistaa, että kirjoitetussa tekstissä ei näy puhujan hymy tai äänenpainot. Eli ei kannata ottaa kritiikkinä tai neuvoina, kun usein tarkoitus on tsempata.
Anonyymi
Anonyymi 15.18, niin, vanhana lukijana ounastelin, että myös Pipsa mahdollisesti ajattelee samoin kuin sinä, että älä tyrkytä neuvoja, mutta kirjoitin kuitenkin, ja kirjoitin ajatuksella ja sydämellä, en piruillakseni tai kiusatakseni. Ehkä tästä edes jotain jää korvan taakse harkintaan? Tiedän, mitä on olla todella ylipainoinen, ja vaikka sillä tavallakin pystyi elämään, niin näin jälkeenpäin ajateltuna se oli todella surullista ja epätoivon sävyttämää aikaa. Vaikka halusi ajatella, että rakastan itseäni näinkin, niin kyllä yhtälailla myös vihasi, ha vihasi erityisesti sitä heikkoutta, kun asiaan ei saanut mitään pysyvää ratkaisua, aina kilot väijyivät palaamistaan. Vaikka Pipsa kantaa kilonsa paljon ylväämmin, kuin mitä minä ikinä, niin rivien välistä, tai itse asiassa näitten remppapostausten vaikeuden ja takapakkien myötä olen ounastellut, että kilot kuitenkin ovat aika vaikea ja kipeäkin asia, vaikkei sitä välttämättä halua aina edes itselleen tunnustaa. Ei ollut tarkoitukseni päsmentää ja käskeä, että tee niin ja näin, en vain tiennyt, miten muutenkaan kirjoittaa.
Anonyymi
Ajattelen samoin kuin edellinen ano 12.01. Harkitse ammattilaisten apua, jos aiot projektiasi vielä jatkaa. Tutustu vaikka tähän: https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta
Ja harkitse myös blogin pistämistä tauolle hetkeksi, kuten muutkin ovat ehdottaneet. Se ei ehkä tällä hetkellä vahvista hyvinvointiasi hyvällä tavalla. Tsemppiä ja iloa kesän odotukseen!
Anonyymi
Blogitauko olisi ihan perusteltu oman hyvinvointisi takia. Kestity itseesi ja uusiin remppakuvioihin pt:n kanssa.
Anonyymi
Hoida tosiaan ensin itsesi kuntoon kaikin puolin ja aloita ruokavalio uudelleen. Sen jälkeen sinun on helpompi palata blogiisi.
Anonyymi
Vai että psykologille ja ties minne pitäs Piian juosta. Asettukaa hyvät ihmiset. Ei tuo Piia nyt niin ahdistuneelta näytä et hoitoon ja b lausuntoja,haloo.. Nykysin käytetään niin herkästi kaikkia sanoja niinku, rakkaat,ahistaa,masentaa,ym.. En Piiana kertos tänne mitään koko rempasta. Kyllä sen sit jokainen näkee tai jos ei niin ei.
Anonyymi
Eihän tässä nyt siitä ole kyse. Vaan siitä, että ihan oikeasti tuohon painonhallintaan todennäköisesti saisi kaikkein parasta apua terapiasta. Ei tämä ole mikään häpeä nykyaikana, pikimminkin on häpeä, jos apua ei hae.
Vendaze
Ravitsemusterapeutille ei tarvitse mitään B-lausuntoa tms, herranjestas teidän käsitystä terveydenhuollosta 😀 Se on pieni apuväline rempassa, ei mikään pakkohoito ja sairasloma. Ihan joku psyk. sairaanhoitajankin aika silloin tällöin auttaa järjestelemään omia tunteita ja ajatuksia jotka ehkä vaikuttais siihen ruokavalioon. Mutta ravitsemusterapeutti on hyödyllinen ihan jokaiselle, siellä tajuu asioita joita ei ennen edes ajatellut että olis pielessä 🙂
Anonyymi
Pipsalla on täysi oikeus vaikka päättää olla laihduttamatta. Nyt kaikki "hyvää tarkoittavat" neuvojat päät kiinni. Asia ei nimittäin kuulu teille pätkän vertaa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia kaikille kommenteistanne. 🙂
Anonyymi
Kiva asukokonaisuus alemmassa kuvassa, tykkään jopa noista vihatuista housuista :D. Asussa just sopivasti väriä, ei liikaa, joten kokonaisuus on selkeä. Iso rento laukku on piste iin päällä 🙂