Suloisuus1.jpeg
Blogi

Mitä kuuluu Sulolle?

Moni teistä on kysellyt mitä Sulolle kuuluu joten ajattelin tehdä teille tällaisen kuulumispostauksen meidän pikkupojasta. Pääkuvaksi valikoin tällaisen oikein söpön kuvan Sulosta – hän nauttii siinä takkatulen lämmöstä. Näette myös tässä paremmin Sulon haavan, josta on jo tikit otettu pois ja haavakin on todella hyvin parantunut. Myös se on auttanut parantumista kun Sulo on ilmeisesti ymmärtänyt että pitää ottaa rauhallisemmin. Olin lukenut netistä miten kissat eivät malttaisi pysyä paikoillaan kun kipu on poissa, joten olin varautunut olemaan haukkana – mitä ei sitten tarvittukaan.
Sulo on jo aikalailla oma itsensä. Paljon enemmän hän kyllä makoilee kuin aiemmin mutta se on silti ihan hyvä ettei isommin riehukaan, koska tarvitsee enemmän lepoa. Ruokahalukin palautui normaaliksi kun kipulääkitys lopetettiin. Sitten kävipä tuossa ekan kerran sekin, että Sulo pomppasi ihan itse sänkyyn. Muuten nuo pomppimiset on Sulolla aika vähäisiä koska jalassa (jaloissa?) ei ole voimaa samalla tapaa kuin aiemmin. 

Jos joku ei vielä siis tiennyt niin Sulolta leikattiin lonkan kehityshäiriö pois eli jos oikein olen
ymmärtänyt niin reisiluunpää poistettiin tuossa parin viikon takaisessa leikkauksessa. Tuon
kehityshäiriön syystä en osaa sanoa mitään enkä siksi lähde siitä sen
enempää spekuloimaan, etten puhu mitään väärää. Mutta ennuste on hyvä, että vaikka sieltä nyt palanen puuttuukin niin pystyy poika elämää ihan tavallista kissanpojan elämää.

Onneksi kaikki tapahtui todella nopeasti – heti 23.11. kun huomattiin ettei Sulolla ole kaikki hyvin, niin päästiin eläinlääkäriin ja röntgenkuvassa selvisi tämä lonkassa oleva vika. Ei tarvinnut montaa tuntia odotella. Sitten 25.11. Sulolta leikattiin tuo kehityshäiriö pois ja toipuminen saattoi alkaa. 7.12. lähti tikit pois ja kipulääkityskin lopetettiin. Nyt vaan toivutaan ja joskus muutaman kuukauden kuluttua menemme vielä kontrollikäynnille samaiselle eläinlääkärille, että katsotaan miten kaikki on lähtenyt menemään. Toivotaan ettei tule mitään takapakkeja. Itse otin kokoajan todella raskaasti, mutta onneksi nyt voi jo hymyillä.


Sulo on tosiaankin alkanut olemaan oma itsensä. Eläinlääkärissäkin
naureskelin että sitten kun Sulo menee toiseksi nuorimmaisen Sevin
kimppuun ”painimaan”, niin voidaan sanoa että poika on oma itsensä. Ja
tätä on nyt sitten tapahtunut jo ennen tikkien poistoa mutta sen jälkeen
painihetkiä on ollut useammassa määrissä. On ollut hauska katsella
noiden kahden painileikkejä vaikka hieman seuraan sivusta ettei Sevi
pääse raapimaan tai puremaan haavan kohtaa kun siinä ei ole turkkia
suojana.

Lisäksi Sulolle maistuu taas ruoka normaalissa
määrässä, myös ulkona liikuskelevat linnut kiinnostavaa – niitä vaan ei
vielä ole päässyt katsomaan koska ei hypi. Muuten kuitenkin poika on
todella pirteänä. Kävipä tuossa niinkin että Sulo hyppäsi sänkyyn – olin
itse siinä vieressä katsomassa että ”jahas, nyt Sulo katsoo siihen
malliin sängylle että kohta varmaan pomppasee” eikä siinä kauaa mennyt
kun pomppasi mutta koska takajaloissa ei ole voimaa samalla tapaa kuin
ennen, niin pomppu jäi lyhyeksi, että poika periaatteessa nosti itsensä
etutassujen voimilla sinne sänkyyn. Olen tuonut varastosta vanhan
steppilautani josko sen avulla uskaltaisi hieman kiivetä mutta ei ole
vielä oikein ymmärtänyt laudan tarkoitusta. Mutta pikkuhiljaa… Sulolle kuuluu siis hyvää ja hän
voi erittäin hyvin! Kiitoksia kaikille tuesta tuona ikävänä
aikana.

12 kommenttia

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Oi ihana Sulo. Ompa hyvä, kun hän on alkanu toipumaan noin hyvin.
    Ymmärrän tunteesi, kun Sulo oli kipeenä. Miten lie itse oisin selvinny.
    Mutta nyt kaikki näyttää hyvältä.
    Rapsutukset pojalle.
    >Leena

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, hän on hyvin alkanut toipumaan. Välillä näkyy sellaista vaisuakin Suloa mut se on ymmärrettävää. Näin iltaa kohden tulee kai väsyneemmäksi. Kyllähän siitä selvisi mutta voimille se otti. Mut onneks nyt on päästy hyvään alkuun, toivotaan vain ettei tule mitään takapakkeja.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Kiva kun kirjoitit sulon kuulumisista! Kyllä se vaan on komean näköinen kissa ja tuo turkin väri on tosi hauska 🙂 pikaista toipumista sulolle ja rapsutuksia kaikille kissoille!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No mutta tottakai, niin moni teistä lukijoista on kysellyt Sulon voinnista niin aattelin että tämä olisi hyvä keino kertoa yhdellä kertaa kaikille. 🙂 Sulo on kyllä komea poika ja hän on siis väritykseltä redtabby. 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, yllättävän hyvin on poika toipunut vaikka alussahan vasta ollaan. Välillä on vaisumpi, etten ihan tiedä onko kyse vain väsymyksestä vaiko kivuista. Mut tota ilmenee lähinnä iltasella joten aattelisin että on vain väsynyt. 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No uusi ja uusi, vanhahan tuo on mutta nyt sattumoisin lattialla. 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitos, he ovat kyllä ihania mussukoita <3 Juu, hyvin parantunut vaikka vielä on matkaa että olisi täysin kunnossa. 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *