Syystaivas1.jpeg
Blogi

Miksi minun mielestäni syksy on kiva vuodenaika

Multa usein kysytään, että mikä on mun lempivuodenaika ja vastaukseni on aina kesä. Syy tähän on se, että aurinkoa ja lämpöä. No okei, myös ne synttärit oli nuorempana syynä siihen että piti kesästä, tai siis kesäkuusta. Koska olen ilmoittanut kesän lemppariksi, niin sen takia moni kuvittelee, että inhoaisin muita vuodenaikoja vaikka tosiasiassa pidän kovin myös syksystä ja syykin on aika selkeä – ruskan värit ja tähtitaivas. Loppupeleissä jokaisessa vuodenajassa on ne omat plussat ja miinukset, mut nyt mä haluan kertoa miksi tykkään syksystä.
Syksyisin mulla on tapana makoilla nurmikolla ja tuijotella tähtiä. Ainakin niinä iltoina kun ei ole turhan kylmä eli yleensä alkusyksystä, koska silloin tarkenee parhaiten. Talvisinkin tykkään katsella tähtiä, mutta pakkasesta riippuen siellä ei aina voi olla kovin kauaa – ei vaikka olisi kunnolla topannut päällensä. Siksipä syksy on parhainta aikaa, kun voi vaan rauhassa katsella. 

Tähdet on aina kiehtoneet mua. Ihan jo nuoresta lähtien olen tykännyt katsella kaikenlaisia avaruusdokumentteja ja muistelenkin että olen joskus pyytäneeni pääsyä observatorioonki, mutta en ole päässyt. Joskus kun luin lehdestä, että nyt olisi mahdollista nähdä paljon tähdenlentoja ja minähän menin ulos katselemaan, mutta koska asuin ihan keskikaupungilla oli niiden näkeminen sula mahdottomuus eikä mahdollisuutta päästä syrjemmille seuduille. Vasta mieheni kanssa olen päässyt katselemaan syrjäseuduille noita tähdenlentoja ja muutenkin tähtiä ihan sysipimeyteen. Myös tässä pihassamme pystyy katsomaan tähtiä, mutta parhain paikka on jossain hyvin korvessa. Ja se tunne on muuten hauska, kun pilkkopimeässä katselet ylös tähtiä ja takana olevassa metsässä kuuluu oksien rapinaa. 
Nämä postaukset kuvat on otettu kaverin luona alkusyksystä ja tulipahan tuohon ekaan ikuistettua myös sateliittikin – bongaatteko? Kannattaa klikata kuvat isommiksi, niin näkee paremmin. Harjaantuneiden kuvaustaitojen (ja hyvän kuvauskaluston) ansiosta olen pystynyt jatkamaan tätä tähti-intoiluani ihan valokuvien ottamiseen. Ah, sitä tunnetta kun saa otettua täydellisen kuvan, vaikka vielä mulla on monia paikkoja joissa haluan päästä kuvaamaan noita tähtiä, mutta kaikki hyvä ajallaan.  

4 kommenttia

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Kokeiles uintiretkeä veneestä elokuun pimeässä yössä. Miksei maistakin. Oli huikea tunne kun ui veneestä kauemmas, kääntyi selälleen ja huomasi tähtitaivaan ja meren yhtyvän toisiinsa. Lämmin merivesi hyväili vartaloa ja äärettömyys oli ympärillä. Jostain kaukaa kuului parin venekunnan kahvikupposten kilkattelua ja joku suomalainen radiokanava soitti jotain tanssimusaa pimeyteen. Oli lähes haikeaa palata omalle veneelleen 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Sitä voisi kyllä kokeilla jos on vaan lämmintä vettä, muuten siellä ei kauaa pysty olemaan.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Talvella voi ihan mainiosti tuijotella tähtiä vaikkapa aurinkotuolilla maaten, kun laittaa päälleen kunnolla vaatetta ja kääriytyy vielä paksuun huopaan. Suosittelen kokeilemaan!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No joo, tuo on kyllä totta! Pitäisi vaan hommata se aurinkotuoli. Nyt oon vaan istuskellut tuolilla ja katsellut ylös – niskahan siinä menee mut sen arvosta. 😀

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *