Matkalla kohti kevyempää ja terveellisempää oloa – 23. kuukausi
rajapyykki alkaa häämöttämään, mutta keskitytään nyt hetkeksi vielä tähän
kuluneeseen kuukauteen. Mun on myönnettävä, ettei tämä kuukausi ole mennyt niin
hyvin kuin olisi voinut kuvitella. Jonkinlaistako
väsymistä, motivaation puutetta. En edes tiedä. Jostain luin että
tällaisia hetkiä tulee, varsinkin kun pitkällä tähtäimellä laihduttaa. Nämä
ovat niitä tilanteita, joista joko nousee sitkeästi ylös, tai jää sinne mutaan
rypemään. Mä yritän tästä kaikesta huolimatta nousta ylös, vaikka vanha
vihollinen yritti kesken kuukauden nousta esiin – Tunnesyöminen siis. Olisin
vain halunnut mättää napani täyteen kaikkea syntisen hyvää, mikä olisi tuonut
siksi hetkeksi pienen helpotuksen, mutta vain hetkeksi. Mitään en mennyt
syömään, onneksi.
Mulle on nyt käynyt sillä tavoin että ruokailurytmini on ollut aivan päin
persettä. Pitäisi syödä viisi kertaa päivän aikana (aamupala, lounas, välipala,
päivällinen ja iltapala), mutta se ei ole toiminut viimeisen kuukauden aikana.
Olen yrittänyt monet kerrat tehdä parannusta mutta se ei ole toiminut. Olen nyt
syönyt vain 3-4 kertaa päivän aikana, eikä se sillä hetkellä ole tuntunut
huonolta idealta. Sitä vain ajatteli että laihtuupahan vähän enemmän kun tulee
lisävajetta. VÄÄRIN! Mulla se ainakin teki sen, että seuraavina päivinä teki
ruokaa mieli paljon enemmän. Jokainen jo varmaan arvaa mitä tapahtui? No
minähän söin aina seuraavina päivinä enemmän, jos aikaisemmilta päiviltä oli
jäänyt joku ruokaväli pois. Kroppa yritti kertoa että tarvitsen enemmän
ravintoa ja tasaisemmin.
Se on todella tärkeää että syö tasaisesti päivän aikana koska ainakin itselläni
se estää ylilyöntejä. Herkkuihin en onneksi repsahtanut vaikka niitäkin teki
niin paljon mieli. Tässä kohtaa pysyi jonkinlainen järki kädessä, että jos nyt
menet vetämään sipsiä ja suklaata naamaan, niin olet tuhoon tuomittu. Mä
miellän itselleni nämä tilanteet niiksi pahimmiksi yrityksien tappajiksi ja
siksi niitä ei saisi tulla. Eikä olekaan tullut jos vain söin tasaisesti ja
kunnolla.
Tänä vuonna ajattelin siis ottaa rennommin, mutta se ei silti tarkoita että aion vetää oksat pois ja syödä mahan kipeeksi. En vain aio tuijottaa syömisiäni samalla tavalla, gramman tarkasti, vaan syön mitä syön sekä kuuntelen omaa olotilaani. Toki tämä tarkoittaa sitä, että jos syö vähän enemmän niin ei voi odottaa että seuraavassa kuussa olisi isoa tiputusta. Voi jopa tulla plussaakin, mutta en mä plussaan usko koska joulu ei kestä kokonaista kuukautta. Oma odotus on että pieni painonnousu tulee jos syö enemmän, mutta se varmasti saadaan tasoitettua seuraavien viikkojen aikana. Jospa tämä pieni rentoilu tekisi sen, että saisin taas kiinni ruokaväleistä.
– Älä tuijota gramman tarkasti, mutta älä syö liikaakaan
– Täytä mahasi ruualla, älä herkuilla
– Ennen kaikkea, ota rennosti!
kuussa ei sitten tapahtunut yhtikäs mitään. Vaaka huusi tänä aamusti ”naama” punaisena että ”Ei tulosta sinulle tällä
kertaa!”. Eli tämän kuukauden tulos oli
pyöreä 0kg. Mittanauhan kanssa en tehnyt tässäkään kuussa
isompaa tuttavuutta joten en tiedä sen antamista tuloksista. Yleensähän on
että kun vaaka ei anna tulosta, niin mittanauha antaa mutta nyt en tiedä
sitä. En tästä kuitenkaan masennu, vaan aion porskuttaa eteenpäin. Pitää
vain muistaa ettei elämäntaparemontti ole vain tasaista käppäilyä, jossa menee
aina vain täydellisesti. Ei todellakaan, vaan matkan varrelta löytyy myös
alamäkiäkin.
Kroppamuutokset:
Paino: -42kg (ei muutosta)
Vyötärö: -35cm (ei muutosta)
Lantio: -36,5cm (ei muutosta)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Elämäntaparemontissa auttamassa:
