Lukijoiden kysymyksiä
1.) Toivoisin, että kertosit jotain laihduttamisestakin täällä. Mitä teet,
oletko asettanut itsellesi mitä tavoitteita? Oletko luvannut itsellesi
jotain palkintoja joidenkin välitavotteiden saavuttamisesta jne.
– Olen valitettavasti katsonut viisaammaksi olla kertomatta laihduttamisesta, ruokapäiväkirjoista ja muutenkin kyseiseen aiheeseen liittyvistä, kun kerran jotkut eivät niitä kestä lukea. Mulla oli blogissa oma kategoria näille mutta se pommittettiin niin täyteen kaikkea inhottavuuksia (mitä te ette kylläkää kaikkea ole edes lukeneet) niin katson viisaammaksi olla kertomatta näistä isommin. Voin sanoa tässä nyt, etten ole asettanut tavotteita, en palkitse itseäni enkä muutenkaan laihduta sanan siinä merkityksessä.
2.) Ilmeisesti et julkaise laihdutusaiheisia postauksia, mutta jos julkaiset
niin: haasteena säästöliekki. Eli miten säästöliekistä pääsee parhaiten
yli?
– Julkaisen kyllä joitakin, mutta syyn asialle voit lukaista tuosta ylhäältä. Olen huono kertomaan säästöliekistä mutta suosittelen lukemaan Patrik Borgin artikkelin asiasta.
– No mun teiniunelmista on vielä saavuttamatta se televisiossa esiintyminen (mutta lähellä sitäkin jo käytiin) Etten nyt tiedä tällä hetkellä mitään muuta, mitä haluaisin vielä saavuttaa. Taatusti sen kerron blogissa, jos joskus joku ajatus tulee mieleen. 🙂
– Mä olen koulutukseltani merkonomi, mutta ammatiltani siivooja (meniks oikein?) Teen välillä toimistotyöntekijän hommiakin. Mitähän mä sanoisin siivoojan päivien alusta ja lopusta, tuo on niin vaikea kysymys kun se on niin erilaista. Mulla itelläni alkaa päivä siten, että kun avaan siivouskomeron oven, vaihdan työvaatteet päälle ja alan tsekkaamaan tarvikkeita sen päivän siivoukseen (ISS:llä ainakin on joka päivälle jaksotettu omat hommansa) ja samalla myös pistän pesukoneen pyörimään jos on pestävää. Sitten vain siivoamaan. Kun lopetan siivouksen niin hoidan siivoustarvikkeet kuntoon, heitän ne pyykkikoriin, otan pesukoneesta pyykit ja laitan kuivumaan. Sitten siivoan siivouskomeron ja sen jälkeen vaihdankin vaatteet niskaan ja painelen kotiin.
5.) Mitä olisit halunnut tehdä toisin? Mitä kadut? Mistä haaveilet?– Mä en oikeastaan halua tehdä mitään toisin, koska se miten mä oon nyt tehnyt niin on tuonut mut tähän missä nyt olen. Ja olen tyytyväinen elämääni tässä pisteessäkin.
– Tällä hetkellä en minnekään. Joskus vuosia sitten säästin 1500euron verran rahaa ja tarkoitus oli sitten lähteä reissuun, mutta kun sen hetki olisi tullut, niin pihi-Piia nosti päätään eli en mennytkään. Mulla on nykyisinkin, että jos saan säästettyä rahaa johonkin spesiaaliin niin jossain vaiheessa iskeekin olotila ettei haluakkaan laittaa säästettyjä rahoja siihen. No ehkä mä vielä matkustelen. Mut jos nyt ajatellaan, ni mä haluan sinne Tampereelle ja ihan katsomaan ystävääni sekä mahdollisesti käymään Ikeassa.
7.) Saatko fanipostia tai lahjoja? jos niin mitä oot saanut? tunnisteetaanko sua ulkona?
– Saan fanipostia harva se päivä, mutta ihan sähköisesti. Vaikka luulen kyllä että kun Posti on tänä päivänä melkoisen haka, että Posti tulis varmaan perille saakka vaikka kuoressa lukisi Piia Viena – Pori. ^_^ Vanhaan osoitteeseen joku oli tuonut kirjeen ja teetä (avaamattoman irtopussin) kiitoksia vaan sinne ruudun toiselle puolelle. 🙂 Kyllä mut tunnistetaan, muutama uskaltanut ihan puheillekin. 🙂
8.) Mä haluaisin myös kuulla sun sisustusmausta enemmän! Eli onko olemassa
blogia jonka sisustus miellyttäisi sinua? Kollaasi erilaisista
huonekaluista/sisustuselementeistä/tyyleistä joista tykkäät ja
samanlainen sellaisista joita ehdottomasti inhoat. Eroaako sun ja miehen
maut toisistaan eli onko yhteentörmäyksiä sisustuksen osalta?
Millaisestä värimaailmasta tykkäät ja millaisesta et? Onko nykyinen
asunto ihan unelmien unelma, vai haluaisitko esim ison pihan (en tiedä
onko teillä nyt pihaa?) ja asua maaseudulla, tykkäätkö enemmän puu- vai
tiilitaloista, vanhoista vai uusista, moderneista, perinteisistä,
retrosta…? 🙂
– Teen tästä vielä paremman postauksenkin, mutta nyt halusin vastata näin. Tarvitsen enemmän aikaa itse postauksen tekemiseen. 🙂 Harvassa on ne sisustusblogit joiden sisustus kokonaisuudessaan miellyttäisi mutta muutaman kivan pikkuelementin oon niistä bongannut. 🙂 Meidän maut ei varsinaisesti törmää, mutta joissakin asioissa kumpikin on ei:n kannalla. Silloin pitää vain miettiä kompromissi. Otetaan esimerkkinä vaikka tuo pirttipöytä – miehelle sopisi ihan hyvin jättää se tuollaiseksi, mutta itse haluan yrittää ensin kunnostamista tai sitten ostaa uuden. Mä tykkään värimaailmana aika monista ja nekin vaihtelee mielialan mukaan. Välillä haluan mustaa ja siihen piristykseksi kirkkaankeltaista ja punaistakin. Väri joka on ehdoton ei, niin kokovalkoinen koska siitä tulee mieleen sairaala. Nykyinen asunto on unelmamme jota mietittiin kauan. Tässä on pieni takapiha, juuri sopivan riittävä meille. Maaseudulla asuminen menisi muuten mutta koska itselläni ei ole ajokorttia niin se ei täysin onnistu. Tuohon viimeiseen kysymykseen en osaa kunnolla vastata.
22 kommenttia
Liinu
Hienoja kuvia! Itsekö olet kuvannut tuolla pokkarilla? Sinulla selkeästi on silmää maisemakuvaukseen, mikset syventäisi tuota harrastusta enemmänkin?! Järkkärikameraa suosittelen lämpimästi jos alat enemmän innostua kuvaamisesta. Varsinkin tuo eka kuva, upeat värit!
Hyvää loppuviikkoa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ihan itte oon pokkarilla kuvannut. Ekaa kuvaa on kyllä hitusen muokattu, mut muut kuvat on alkuperäiset. Järkkäriä en käytä ihan siitä syystä, kun ne on niin isoja ja painavia. Mut vissii nyt on tullu semmosia pienempiäkin myyntiin, et oon ihan vakavissani kyllä harkinnut semmosen ostamista.
Anonyymi
Suosittelen kyllä järkkärin hankkimista. Miten olet muokannut tuota eka kuvaa? Millä ohjelmalla?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Picasalla vissiin muokannut. Kuten sanoin, jos löytyy sopivankokoinen järkkäri niin varmaan ostelen vielä joskus. 🙂
Anonyymi
Aika kevyitä järkkäreitä on nykyään. Tuo, mikä minulla on, painaa tavisputken kanssa puoli kiloa ja sitten pitempi putki painaa nelisensataa grammaa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Onko järkkäreiden kokokin pientynyt, ettei ne ole sellaisia isoja? Haluaisin pokkarinkokoisen järkkärin. 🙂 Käyttökokemuksia saa jakaa tähän. 🙂
Veera
Nykyään löytyy monelta merkiltä pieniä ja keveitä lähes pokkarin kokoisia peilittömiä järjestelmäkameroita. Itse suosittelen erityisesti Olympuksen PEN-sarjan kameroita. Itse kuvaan nykyään kaiken blogikaman ja jopa joskus työkuviakin PEN E-PL5-kameralla jonka olen saanut Olympukselta. Mutta vanhemmatkin PEN mallit on tosi hyviä peljä ja niitä saa jo hintaan 200-300 €. Käy ihmeessä tutustumassa vaikkapa Porin Rajala Camerassa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Aijaa, kiitoksia! Oliko se tommonen Olympus kun kerran otit kuvaa? Katselin sitä vaan silloin…
Anonyymi
Mihin matkustaisit jos joku sponsoroisi tai rahalla ei olisi merkitystä?
Minusta on aika pelottavaakin, ettei kolmikymppisellä ole haaveita elämänsä suhteen.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Varmaan Yhdysvaltoihin menisin kiertelemään, jos kerran joku sponssaisi. 🙂
On mulla haaveita, mutta suurinosa on sellaisia mistä en halua blogissa kertoa. Mut yks haavehan on tämä televisioon pääsy vielä (tosin huomasin eilen et oon silti aina kranttu sen suhteen mihin menisin)
Anonyymi
Miksei sinulla ole ajokorttia? 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Koska en saa ajaa sellaista. 🙂
Anonyymi
Mikset saa ajaa?
Anonyymi
Mäkin vähän ihmettelen tuota "haaveettomuutta". Ei sillä, ettäkö aina pitäisi halua enemmän ja enemmän, vaan jotain suunnitelmia, toiveita elämän suhteen.
Jos sä kerran haluat Tampereella, niin mikset nyt lomallasi joku päivä hyppää bussiin tai junaan ja mene sinne? Ikeaan ja ystävääsi tapaamaan, tai vaan jompaakumpaa.
Maailma on täynnä ihmeitä, suosittelen kyllä lämpimästi matkustamista, jos vaan varat antaa myöten. Eikä se nykyään vaadi mitään 1500 euroa, kun halpalennot lentää.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siis en mie haaveeton ole, mutta osa on sellaisia mistä en halua puhua blogissa. Mut onhan tuossa muutama kuten siis televisioon pääseminen… Ja toisaalta, mulla on jo moni haave toteutunu.
Tampereelle oon kyllä menossa, ajankohta on nyt vielä epävarma.
Jep, nykyään pääsee toki halvemmallakin mutta kun se nuukuus iskee sitten kun pitäs matkat varata. Paha vika toi, että kun saa rahaa säästettyä niin ei sitten jostain syystä haluakkaa lähtee.. Varat siis antais toki myöden mutta ei päänuppi sen rahankulutuksen kannalta. 😉 Enkä mä oo silleen matkailija, et mun tarttis aina päästä mut voihan tonkin vetää yhdeksi haaveeksi, et vielä joskus sinne ulkomaille lähden kunhan vaa nuppi antais joskus periks tai joku sponssaisi mulle matkan. 🙂
Kati
Tiedän Pipsan sen tunteen, kun iskee nuukuus matkan suunnittelussa! 🙂 Että pitäis säästää ne rahat sittenkin johonkin muuhun, vaikkei oikein edes tiedä mihin.. Ja että onko nyt ihan turhaa pistää rahat jonnekin viikon parin matkaan, kun eihän siitä mitään jää käteen.. Rahat vaan menee.
MUTTA joka kerta, kun olen lähtenyt matkalle, en ole koskaan katunut. Olen aina ajatellut sen jälkeen, että en olisi voinut rahoja paremmin käyttää, sillä matkasta saa niin paljon sisältöä elämään! Ei vain matkan ajaksi, vaan vuosiksi eteenpäin ellei jopa loppuelämäksi. 🙂 Näkemystä maailmasta, ihmisistä, elämyksiä maisemista, ruuasta, kulttuurin ihmettelystä.. huh vaikka mitä! Ne on asioita, jotka voi viedä hautaan, toisin kuin säästöt! ;D
Suosittelen siis vaan heittäytymään edes kerran oikein kunnolla! Vaikka sinne Amerikkaan! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No ehkä mä joskus heittäydyn mutta nyt ei ole mitään intoa edes. 🙂
Anonyymi
Miksi ihmeessä et saa ajaa ajokorttia? :O
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Lievän epilepsiani takia.
Anonyymi
Saatko säännöllisesti kohtauksia? Eihän epilepsia estä ajokortin saamista, ajo-oikeuden saa jos edellisestä kohtauksesta on 12kk, joissakin tapauksissa nopeamminkin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mullahan ei siis ole sitä kunnon epilepsiaa, vain sellainen silmien räpytys ja veto ylös, oikea termi tälle on muistaakseni valoherkkyys sillä kohtaus tulee yleensä kun aivot saa jonkun ärsytyksen kirkkasta valosta. Olette kohtauksen videoillakin nähneet. Se on siis todella nopea ja pysyn maailmassa sen kohtauksenkin aikana. Mutta tuon takia en uskalla ajaa ajokorttia, sillä en kestäisi että loukkaisin jonkun viattoman ihmisen omalla teollani. Saisin siis ajaa kortin ja autoakin, mutta mulla pitäisi olla lääkitys – lääkitys joka ei silti millään tavalla vie noita pikkukohtauksia pois. En siis syö lääkitystä koska ne eivät vie 100% kohtauksia pois ja pystyn normaaliin elämään ilman sitäkin, en vain saa ajaa autoa. 🙂
Anonyymi
Ok, no nyt tuli kunnon vastaus. Ajattelin itsekin nimittäin tulla nillittämään sinulle tuosta vastauksestasi kohtaan Miksi sinulla ei ole ajakorttia, vastasit nimittäin
"Koska en saa ajaa sellaista".
Aniharvoin epilepsia estää ajamisen, toki rajoituksia on ja määräaikaisia ajokieltoja.
On ihan eri asia, jos et halua korttia ajaa, tai autoa ajaa. Ihan ymmärrettävää, ei kaikkien tarvitse ajaakaan.