003.jpg.jpeg
Blogi

Lauantai-illan huumaa

Hui kamala, millainen yö mulla onkaan ollut. Untahan tuo on ollut, mutta kamalan todentuntuista! Heräsin siis jossain vaiheessa yötä tunteeseen, että asunnossamme hiippailee joku ja heti ihmettelin miten se on sinne päässyt kun asutaan kuitenkin niin korkealla ettei parvekkeen kautta voi tulla ja ulko-ovikin on lukossa. Ja vaikka kuinka siinä järkeilin, ettei siellä kukaan voi olla – menin paniikkiin ja herätin raukkaparka mieheni sen makeimmista unista. Mieheni sitten kävi asunnon läpi ja totesi, ettei siellä tosiaankaan ollut ketään että nyt meni kyllä uni ja todellisuus sekaisin.

Ja vielä näin hereillä ollessani voin muistaa niitä ääniä mitä kuulin kun yöllä säpsähdin hereille. Edelleen nousee niskavillat pystyyn kun ajattelenkin. Hassua miten todentuntuiselta se silloin tuntuikin. Vaikka onhan mulla taipumusta puhuakin unissani jotain siansaksaa…

Jaha, hiireni alkaa taas tekemään kuolemaa. Tekee tyhmiä tuplaklikkauksia vaikka vain kerran painaisin ja toisinaan pitää klikata monta kertaa, että se rekisteröi sen liikkeen. Sama vika kuin vanhassa hiiressäni oli. Pitää ilmeisesti hakea oikein liikkeestä tuo hiiri, niin saahan niihin sen vuoden takuun. Nämä nykyiset hiireni kun ovat kestäneet sen puolisen vuotta. Ai miten niin, käytän liikaa? No joo, mahdollisesti. Mutta oletan silti, että se hiiri kestäisi edes sitten sen vuoden. Tuollaisen kanssa on todella ihana nimittäin muokkailla valokuvia ja videoita, kun se tekee niitä omia klikkauksiaan. Jeee! NOT!

Kunhan tässä pari tuntia vielä menee, lähden tekemään oman lenkkikierrokseni. Katsotaan nyt saanko mieheni mukaani. Hän ei siis useinkaan ole seuranani vaan ihan yksikseni menen.

Pahoittelen mun kovinkin ristiriitaisesta pohdinnasta tämän liikunnansaralla, mutta lähempänä totuutta taidetaan olla (mieheni mukaan) että vaihtelen aikapaljonkin kuulemma vauhtejani. Aloin kovinkin miettimään tuota omaa vauhtiani ja todettava on, että mun on löydettävä itselleni sellainen sopiva vauhti jossa pystyn hyvin pohtimaan, menemättä siis liian rauhallisesti taikka liian höyryveturina. Eikä mun tarvitse edes päästä jonkun gepardin vauhtiin, sillä liikunta kuin liikunta on vain hyvästä! No omaa hengästymistään kun seuraa, niin päästään varmaan sopivaan vauhtiin. Mutta tämän enempää en suostu pohtimaan liikkumisestani, ettei se mene pakkomielteiseksi. Haluan vain liikkua – koska se on kivaa, en siksi että se olisi suorittamista!

8 kommenttia

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Jos kyseessä olisi langaton hiiri, olisi se ensimmäinen oletus. Siis että patterit kuluneet loppuun. Mutta kun mulla on siis langallinen hiiri ja näiden samaisten kanssa on ollut tuota vikaa, että puolen vuoden päästä käyttöönotosta, alkavat tökkimään. En tiedä mikä on, koska en ole kuitenkaan turhan kovakourainen ollut niitä kohtaan. Seuraavaks ostan siis liikkeestä ja katson, et meneekö sekin. Niissä sentäs on vuoden takuut.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Mitä maistelitte ja herkuttelitteko jollakin ruualla? Katsotteko paljon elokuvia yleensä yhdessä?

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ihan siis tuon shamppanjalopun otimme, emme enempää. Ja tehtiin tuota lohkoperunasekotustamme. Ei mitään siis huippufancya mutta ihan hyvää. Eli lohkoperunat tehtiin ja maustettiin itse, sitten sinne pilkottiin nakkia ja sipulia. Sitten mie tein itselleni pienen salatin alkupaloiksi. Ja katsellaan me elokuvia varmaan 1-3x viikossa. 🙂 Ihan kiitettävästi siis.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Mitä mausteita laitoitte niihin? (Muuten sulla on kello väärässä ajassa – taitaa olla kymmenen tuntia myöhässä.)

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, näissä kommenteissa on nuo kellot ihan sekaisin vaikka asetuksissa se näyttää ihan normaalia.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *