
Kisujen uus torni
Sinä iltana kun vihdoinkin saimme kaikki paketit saman katon alle, alkoi kokoaminen ja myönnän – kirosanatulvan saattelemana. Meillä tosin se johtui siitä että toinen paketti oli Itellassa vaurioitunut ja myöhemmin huomattiin että yks mutteri puuttui. Sekin aiheutti vähän verenpaineen nousemista mutta loppujenlopuksi saimme koottua tuosta ihan kivan.
Eka ehtoo meni niin että likat kyl kävi vuorotellen tsekkaamassa mutta kaikki nyrpisteli neniään ja oli mieluummin vanhassa puussa jonka siis siirsimme makkarin nurkkaan tuomaan lisäunipaikkoja. Tuo ylemmässä kuvassa näkyvä tummempi peti on irtonainen ja tällä hetkellä taitaa olla tuossa ovensuussa – kisut kun liikuttelee sitä paikasta toiseen. Otimme sen kun oli noita Zooplussan pisteitä kertynyt tarpeeksi eikä mikään muu näyttänyt tarpeeksi kiinnostavalta. Hassuja nää kissat kyllä kun melkeen tarttee koiranpetejä ostaa että mahtuvat nukkumaan.
Toisena ehtoona sitten jo uskallettiin tutkimaan lähemmin. Silloin kun iltaunille mennään, niin kisut menee vanhaan puuhun tai siis yksi kissa menee. Yleensä se on Siiri joka kiipeää ylimpään petiin, Sevi saattaa mennä keskitasolle mutta yleensä nukkuu jommankumman jalkopäässä tai sitten saa yöllä herätä siihen kun kissa on meidän välissä koivet kattoa kohden. Silla taas vaihteleee paikkoja mun vieressä olevan pedin ja ovensuussa olevan karvapeiton välillä.
Tässä uudessakin on jo selvästi oma unipaikkajärjestys. Siiri nukkuu yleensä tuolla ylempänä (kaks tasoo on kyl samalla tasolla) Sevi taas nukkuu tuossa pikkupussukkassa koska se on ainoa joka sinne mahtuu ja Silla tykkää olla tuolla luolassa. Kuvissa ei näy, mutta tuolla on alhaallakin korkea mömpeli jossa on kaksi luolaa mutta sinne nämä eivät ole menneet – vissiin sit liian matalalla.
Nyt likat jo torkkuilee tuolla uudella telineellä kun muutaman päivän ihmettelyn jälkeen yhdessä päättivät että tää on ihan okei. Harvinaista silti on että kaikki kolme siinä samanaikaisesti nukkuisivat. Mut on niinkin pari kertaa käynyt. Alimmasta kuvasta ei nyt näy, mutta Silla on tuolla yläkopissa nukkumassa Ikea rotan kanssa.


22 kommenttia
Anonyymi
Näyttääpä mahtavalta! Kyllä nyt on taas kissoilla hauskaa. 🙂
Millasta kaulakorua oot ajatellu?
T. Virpi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, kisuilla oli hauskaa ja on aina aamuin illoin. Päivisin nukutaan. Tosin nyt taitavat metsästää jotain ötökkää. Semmosta isoa ja kultasta oon katsellut.
Anonyymi
Onko pienet pedit myynnissä? Voisin ostaa yhden, jos on.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Valitettavasti me lahjoitetaan ne eteenpäin noille eläintaloille.
Tirli
Kiva uus torni. Nyt on sitten tilaa kaikille, tai ainakin pitäisi olla 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, kyl nyt on tilaa. Ja tarpeeks isot pedit. Sevi ja Siiri on ylees noilla ylimmillä ja Silla tuolla luolassa.
Anonyymi
Iltalehdessä netissä on nyt sun stoori myös. Oletko jo nähnyt? http://www.iltalehti.fi/nainen/2014051318296352_na.shtml
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No enpä ollut sillon nähnyt. Sun kommentin ansiosta kävin kurkkaamassa että siellä sitä oltiin taas. 🙂
Anonyymi
Taitaa blogin kävijämäärät pompata pilviin kun juttu susta Iltalehden luetuimpien listan kutosena 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Nooo, enpä mä siellä kovin kauaa tainnut olla. 🙂
Anonyymi
Miksi olette vaihtaneet Zillan nimen? 😮
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No Silla on aina ollut Silla. Siis puhuteltaessa, kirjottaessa olen käyttänyt rekisterinimeä eli Zillaa. Tosin oon koettanut nyt päästä siitä eroon koska onhan tuo kolmen "Ässän" kopla kiva. 🙂
Anonyymi
Ompas huushollin rumistus tuo torni, mutta kissoille toki kiva nukkupaikka :)).
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No ei se nyt kovin paha rumistus ole mutta kissat tulee ekana johonkin sisustukseen nähden. 🙂
Anonyymi
Ihania kuvia! Sinun kissasi ovat kertakaikkisen suloisia ja tuo uusi torni on makee.
Muutenkin blogisi kuvat ovat hienoja, olet selvästi valokuvaaja- ainesta (mm. upeat luontokuvat).
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia, kissat kyllä on suloisia tapauksia. 🙂 Mutta ei musta kyllä mitään valokuvaaja ainesta ole. Kunha nyt huvikseni kuvailen. 🙂
Anonyymi
Hei Pipsa!
On kyllä ihanat kisulit :).
Luin kirjoituksen sinusta iltalehdestä. Olet kyllä hieno nainen, kuinka hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Oli todella hyvä kirjoitus :). Olen itse normaalipainoinen, mutta itsetuntoni on aivan romuna ja etsin koko ajan itsestäni uusia vikoja. Kumpa löytäisin itsekin itseluottamuksen ja hyväksyisin itseni.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Heippa!
Mieluummin hyväksyn itseni kun eläisin elämäni kovin negatiivisessa varjossa. Vaikka ei tuo sitä tarkoita ettenkö laihduttaa yrittäisi. Ruoka vaan maistuu aina välillä liian hyvältä. 🙂 Sun pitää alkaa mantrata itellesi että sä oot ihana just tommosena ku oot ja unohtaa samantien mitä muut ajattelee. Kun tuota lakkaa miettimästä, alkaa itseluottamuskin kasvamaan. 🙂
Anonyymi
Hei, en ole aiemmin kommentoinut tänne mutta nää kommenttiosiot tuntuu olevan parhautta siinä mielessä, että täällähän on varsinaiset nillittäjien kokoontumisajot aina käynnissä!:D Ei varmasti tule olemaan ainuttakaan postausta, johon joku ei koe olevansa oikeutettu kommentoimaan, että "ai, uusi sohva, aika kiva, mutta kyllä tuo sohvatyyny on vähän vinossa, oletko huomannut":D
Ei siis niin pientä asiaa koskaan, ettei joku jotain nillitettävää löydä. Täällä on sitä jo niin paljon, että ei voi kuin nauraa, toivottavasti myös bloggaria välillä naurattaa, kun oikeasti tuntuu menevän välillä niin yli.
En tajua, tajuavatko kommentoijat itse, että aina pitää takertua johonkin yksityiskohtaan. Tietysti olisi tylsää sekin, jos kommenttiboksi on täynnä vain kiitosta ja ylistystä, tarkoitan sitä, että tottakai kiitos ja positiivisuus on hyvä asia, mutta mielenkiintoisempia kommentteja lukijan kannalta on sellaiset, joissa on sekä positiivisuutta että jotain keskusteluakin synnyttävää.
Ja pahoittelen nyt itse, että kirjoitan tällä kertaa anonyyminä, mutta en jaksaisi itse sitä, että vauva-palstan aktiivit tarttuvat blogiini tämän kommentin pohjalta. Mukavaa päivää! t: Maria
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ihan totta, eihän se ole mitään jos blogin kommenttiosio on vain ylistystä täynnä. Kyllähän mä toivonkin keskustelua mutta se että keskustelu on valitusta jostain niin on vähän eri asia kuin kiva keskustelu. Mä yritän olla neutraali ja päästää aika paljonkin kommentteja läpi. Joskus harmittaa kun on mielenkiintoisias kommentteja mutta jotka pilataan ihan lopussa sanomalla jotain todella ikävää.
Anonyymi
Ei ole minusta mikään ruma tuo raapimispuu vaan melko neutraalin näköinen, ei mitenkään hyppää silmille sisustuksesta. Yritin käydä sitä Zooplussan sivuilta katsomassa kun meille olen myös etsimässä uutta puuta, mutta tuota ei enää löytynyt, liekö sitten loppuunmyyty.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mäkin yritin kurkistaa mutta eipä sitä enää näy, joten varmaan loppuunmyyty. Meillä kävi ekalla kerralla kans niin että puu mitä olimme katsoneet oli jo seuraavana päivänä myyty loppuun. Et heti pitää toimia kun jotain sopivaa näkee.