” Ja uusi päivä nousee… ”
Ihana vapaapäivä mutta ylös piti silti aamulla nousta, tosin nyt saattoi lätkäistä pirisevän tabletin hiljaiseksi ja jatkaa hetken aikaa uinumista. Tällä kertaa tosin kisut eivät tulleet kanssamme nukkumaan – yleensä ne pomppaa sänkyyn heti kun kello pirahtaa. Sen verran kuitenkin kiireellä lähdin etten ottanut aamupalaa mutta eipä mulla mikään nälkä ollutkaan. Mulla kestää yleensäkin muutama tunti ennenkuin syön aamupalan, jos siis ei tarvitse töihin tai kouluun lähteä. Näin vapaalla on kiva touhuilla asioita mitä ei ehdi tekemään koulupäivän jälkeen, kun on miljoona muutakin tehtävää. Niin kun ne muut on tehnyt pois alkuviikosta, niin loppuviikosta on kiva viettää vähän lepposampaa oloa.
Kävin tänään Porissa hieman kattelemassa ihmisiä ja muutenkin asioilla, sekä siinä samalla postissa hakemassa sinne tulleet kirjeet ja kirjan josta teen myöhemmin blogiin postauksen. Vaikuttaa pikaiselta vilkaisulta mielenkiintoiselta. Aattelin myös käydä äidillä, kun nyt olisi aikaa höpötellä ja istuskella hetken aikaa, mutta se jäikin sitten pikaiseksi käymiseksi kun äiti halusi jatkaa uniaan. Jotenka mä sitten lähdin käymään moikkaamassa Siljaa ja tuli siinä vähän itkettyäkin kun puhuttiin Sillasta. Ystävän halaus voi olla samaan aikaan lohduttava mutta myös padot avaava. Siirryttiin sitten höpöttelemään mukavampia eli tulevasta bloggaajakirppiksestä jossa me molemmat ollaan. Tuo kirppis järjestetään 18.2. ja kerron siitä sitten enemmän kun saan lisäinfoa. Mun pitäs alkaa penkoa tavaroita että mitä kivaa löytyisi myyntiin – muutama vaate, yksi laukku ja yhdet kengät ainakin. Kai tuutte moikkaamaan? Olisi muuten kiva jos voisitte kertoa etukäteen, että mitkä myytävät teitä kiinnostaisi, niin osaisin varautua.
Ennenkuin lähdin kaupungilta pois, kävin Tunnin kuvassa teettämässä muutaman (20) kuvan noista omista kuvistani. Ajattelin että olisin muutaman voinut lähettää jollekin teistä lukijoista – mun ottama kuva postikorttina ja taakse pienet tervehdykset. Pari noista kuvista oli Sillasta ja yhden niistä valitsinkin kehyksiin jonka laitoin olohuoneen hyllylle – sieltä hän nyt katselee meitä. Ärsyttävää kun en pysty vieläkään puhumaan Sillasta etteikö kyyneleet alkaisi valumaan ja sitten tekee viel sen että yrittää pidätellä niitä. Mä en tykkää julkisesti itkeä, vaan silloin kun olen omassa kuplassani. Kaverilta saatu korttikin aiheutti sellaisen itkun mutta onneksi luin sen kotona. Kaupungilta nousin bussiin ja suuntasin käymään ystäväni luona ja siinä samalla purettiin tunnot toisillemme. Vapauttavaa!
Suunnittelen tässä josko saisin illallisen jälkeen raahattua mieheni kuvailemaan kanssa, kun taivas vaikuttaa selkeältä. Pieni innostus päästä kuvaamaan tähtiä – myös meren kuvailu pimeällä kiinnostaisi mutta en tiedä jaksaako tuo mieheni lähteä niin kauas. Katsotaan. Mä oon aina kokenut vesipaikat omaksi paikakseni jossa voin täysin rentoutua, olla rauhassa. Lapsenakin tykkäsin olla veden lähellä ja oon siitä lähtien tuntenut veden lähellä sellaista rauhan tunnetta. Tuo veden lähellä oleminen vaan sai kaikki äidit (omani ja ystävieni) huolestuneiksi kun lapsi tykkäsi leikkiä veden lähellä. Voisin tuijottaa merta vaikka kuinka kauan. Samoin tähtiä. Muita vesistä/tähdistä tykkääjiä?
Neulemekko – Second hand
Legginssit – Ellos
Takki – Yours Clothing
Kaulahuivi – Becksöndergaard
Kengät – Ilse Jacobsen
Kaulakoru – House of Simone (saatu)
Laukku – Saint Laurent
Legginssit – Ellos
Takki – Yours Clothing
Kaulahuivi – Becksöndergaard
Kengät – Ilse Jacobsen
Kaulakoru – House of Simone (saatu)
Laukku – Saint Laurent
Tämä asu ei ollut tänään täysin päälläni – laukku ja kengät oli erit. En uskaltanut lähteä tuonne liukkauteen näiden kenkien kanssa, koska en halunnut löytää itseäni maasta makaamasta. Oon jo yhtenä päivänä lentänyt pariin kertaan, enkä halua sen uusivan. Onneksi pehmustetta löytyi omasta takaa, niin ei juurikaan sattunut. Persiilleni siis lensin. Onko lukijat pysyneet pystyssä? Jotain omituista jalankutistumista on tapahtunut vaikka jalkani ovat nyt turvonneet, eli siis mitä? Sillon kun nuo kengät tuli syksyllä, ne oli ihan sopivat mutta nyt ne on ehkäpä kokoa isohkot. Ei se silti talvella haittaa, saapahan käyttää villasukkien kanssa. Ihmettelen kyllä suuresti tätä kapenemissuurenemistaikuutta. Kuinkahan isoksi ne käy kun nuo turvotukset jaloista laskee? Mut enivei, asu on kiva – varmaan yksi ihanimmista. Mulle on muuten tulossa sinisen värinen neulemekko, täytyy toivoa että se on kooltaan sopiva.
43 kommenttia
Anonyymi
Kivan näköinen asu! Tuo punainen sopii sulle oikein hyvin.
Hei mullakin on tuo juttu kenkien kanssa kun laihdun. Ainakin yksi koko menee pienemmäksi. Kun lihoin harmittavasti monta kiloa, mitkään vanhat kesäkengät, esim. ballerinat ei mahtuneet jalkaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, se kyllä toimii hyvin värinä. 🙂 No mulle käy samoin mutta nyt en ymmärrä miksi näin koska mähän oon "lihonnut" 10kg joten niidenhän pitäisi olla periaatteessa sopivat mutta on isohkot. Toki villasukkien kans ihan toimivat. 🙂
Anonyymi
Miksi vähättelet 10kg:n lihomistasi?Tarkoitan noita lainausmerkkejä.
Anonyymi
Mietin samaa edellisen anon kanssa.. jos puntari näyttää plussaa 10 kiloa viime kertaan verrattuna niin kyllä se on ihan lihomista eikä "lihomista" 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Koska se 10kg ei ole pelkkää rasvaa, vaan myös nesteitä joten ei voi puhua kunnollisesta lihoamisesta vaan "lihoamisesta". 🙂
Anonyymi
Mutta plussaa ne nesteetkin on. Ei sillä ole mitään väliä oletko lihonut kymmenen kiloa rasvalla vai nesteillä, järjetön määrä se silti on eikä sitä mielestäni pidä mitenkään yrittää vähätellä tai pyyhkiä maton alle piiloon, niin sanotusti.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On ne nesteet toki plussaa mutta se ei ole varsinaista lihoamista kuitenkaan. 🙂
Anonyymi
Mikä teidän anojen mielestä sitten on "oikea" tapa reagoida plussatulokseen? Panikointi, itsesyytökset, lisärepsahtelu? Pipsa on todennut tilanteen, hyväksynyt tapahtuneen ja tehnyt korjausliikkeet. Mielestäni melko aikuinen tapa reagoida. Ja juu, kuukaudessa ei tule millään rasvaa 10kg ja vaakalukema on vain yhden punnituksen vaakalukema. Täällä ollaan nyt taas "huolissaan" ilman että olisi mitään syytä.
Anonyymi
Paino on se mikä vaaka näyttää. En minäkään vähentele elopainostani mitään, että tuossa on nyt nestettä niin ja niin. Ihmisen kehosta on n. 70% nestettä ja sillä siisti. Paino on se, mikä mitä lukema näyttää.
Anonyymi
Pakko sanoo tähän että se ei oo lihoamista, itellä saattaa helposti viikonlopun jälkeen maanantaina näyttää vaaka +5kg enemmän kun perjantaina. Ne on nesteitä, pari päivää ja on takasin normaalissa 😀
Anonyymi
Olisi kiva jos joskus käyttäisit joku toinenkin takki, kun kaikissa kuvissa on aina tämä sama takki, ja sinullahan on muitakin käsittääkseni.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No on, mutta eivät ole talveen soveltuvia – paitsi parkatakki mutta se on ulkoilutakki. 🙂
Anonyymi
Parkatakki oli syksylläkin niin pieni, että ei vain juuri nyt mahdu päällesi. Miksi tätä ei voi sanoa ääneen?
Anonyymi
Minä pidän tästä takista paljon! Ottaisin itsellenikin. Kiva asu muutenkin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Varmaan siksi koska parkatakki menee päälleni. Juuri se eilen oli päälläni kun kävin kuvailemassa.
Kiva että tykkäät takista, tää on yksi kivoimmista. 🙂
Anonyymi
Alin asukuva on hyvä, tasapainoinen. Ei lihomisesi siinäkään näy yhtään joten se ollee ohimenevä ilmiö. Joulun suolat, makeat ja sitten tuo suru kisusta turvotti sut hetkellisesti mutta tasaantuu yhtä nopiaan kun tulikin koskei sussa näy lihominen. Jatka vaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No kivahan se jos ei "lihoaminen" näy, vaikka ei se vielä tässä kuvassa ole täysin poiskaan mennyt.
Anonyymi
Oi, tuo neulemekon väri on iiiiiihana! �� Mä olen yleisesti ottaen housuihmisiä, mutta nyt kun olen sun blogia seurannut epäsäännöllisen säännöllisesti niin jotenkin on alkanut kiinnostamaan mekkojen käyttö enemmän ja enemmän 🙂
Minä myös tykkään olla veden äärellä. Oon ollut sellainen pienestä pitäen, vaikka pelkäänkin vettä yli kaiken 😀 Meri on etenkin lähellä sydäntä, mutta eipä tuossa järvimaisemassakaan ole mitään pahaa. Yleisesti ottaen olen aina tykännyt vesielementistä: meri, järvi, joki, sadepisarat jne. Muutenkin tykkään ihan yleisestikin ottaen luonnosta ja sen hiljaisuudesta. Ajatuksetkin saa kasaan, kun vähän aikaa oleilee esim. metsässä tai merenrannalla <3
Ikävä kuulla, että olet kaatunut. Toivottavasti säästyit suuremmilta ruhjeilta. Itse en ole vielä onneksi liukastunut, mutta lähellä piti tilanteita on ollut jo pari. Varsinkin sellaisilla paikoilla, missä on satanut lunta jään päälle.
-JoJo
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tuo neulemekko ON ihana <3 Ootan innolla sinistä versiota. <3 Mäkin oon ollut housuihmine mut sit 2007 alko tapahtuu muutosta enemmän mekkoihin päihin. 🙂
Kiva kuulla etten ole ainut joka tykkää olla veden äärellä. Metsäkin on tosi ihana mut meren ranta vieläkin ihanampi. Sadepisarat on muuten kivoja kun ne ropisee. Sitä vois kuunnella vaikka kuinka kauan. 🙂
Joo, kaaduin mutta onneks toi pehmee peffa pelasti. No toisella kertaa kyl kaaduin silleen et sääri otti osumaa jotenkin kun oli sen päivän vähän kipeänä. Mut muuten ei mitään, ei mustelmaa eikä luiden rikkoontumista. 🙂
Anonyymi
Älä nyt hyvä ihminen heti jätä aamupalaa väliin:) Säännöllinen ruokailurytmi jne, muistathan!
Anonyymi
Kaikki eivät vain saa alas mitään kiinteää heti herättyään. Esim. itse lähes oksennan, jos joudun väkisin aamuisin syömään ja olen ollut sellainen lapsesta saakka. Takana on nyt 42 vuotta elämää, enkä ole koskaan ollut ylipainoinen. Painon kannalta on yksi hevonhailea, mihin aikaan vuorokaudesta syö. Osa ei kestä hetkeäkään annosvälien pitenemistä ja osa pärjää oikein hyvin. Itse asiassa aamiainen on päivän paskin ja turhin ateria. 🙂
Anonyymi
Ok, sä et ole koskaan ollut ylipainoinen. Mutta joku muu on:) Yritin tässä kannustaa Pipsaa:)
Mut jos elämäntaparemonttiin ei kuulu aamupala, nìin ei sitten.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä mä vapailla yleensä aamupalan jätän koska en vaan jaksa herätä siihen aikaan syömään. Mut yleensä syön ne kalorit kuitenkin päivän aikana jotenkin. Eli ei tuu isompia vajeita.
Pliis, ei aleta tappelemaan. Aamupala olisi hyvä syödä mutta ei se maata kaada jos se jää ottamatta kunhan ne kalorit saa kuitenkin syötyä. 🙂 Niin ei tuu liian isoa kalorivajetta.
Anonyymi
Tuo mekon väri tosiaan sopii sinulle kauniisti ja kiva asu! Itse myöskin tykkään rauhoittua meren äärellä ja erityisesti kuunnella laineiden ääntä, se tuntuu turvalliselta. Lapsena vietinkin paljon aikaa saaristossa, ehkä johtunee siitä. Myös metsä toimii hyvänä rauhoittimena.
Musta toi kortti-idea on kiva! -kirmi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Metsä on hyvä rauhoitin (hassu sana) mutta meri on viel parempi. Ainakin omasta mielestäni ja johtuu ehkä siksi että metsään pääsen nopeasti mutta merelle pääseminen onkin pitemmän matkan takana. Ois ihanaa jos vois asua ihan meren lähellä. Kiva että tykkäät kortti-ideasta, pitänee valita kortit ja sitten alkaa huhuilemaan niitä osotteita. 🙂
Anonyymi
Minä pelkään kaatumista ihan hulluna,vihaan liukkaita kelejä yli kaiken. Tulee kuitenkin koiran kanssa käveltyä kilometritolkulla päivittäin. Pitkään olen ajatellut nastakenkien hankkimista,mutta on jäänyt ajatuksen asteelle.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kannata nastakenkien hankkimista, tai sitten sellaisia jotka saa laitettua kenkään. Mulla on kahdenlaisia. Toiset laitetaan kantapään alle, toiset päkiän alle. Ja inhoon kans kaatumista ja liukkaita kelejä.
Anonyymi
Onko tuo kirja personal trainerisi suosittelema vai oletko itse sen jostain bongannut?
Toivottavasti kirjoitat kirjasta pian blogiisi. Mielenkiinnolla odotan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Olen sen itse kaverilta bongannut. Yritän tässä pian saada luettua.
Anonyymi
Icebug kengät on ihan parhaat
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Lenkillä ne onkin ihan hyvät. Mutta jos pitää liikkua kaupungilla, niin ei toimi koska ne pitäisi ottaa bussissa ja kaupoissa pois etteivät vahingoita lattiaa. Kuulin vain tällaisesta ongelmasta. Siksi mä käytän noita irroitettavia nastoja. 🙂
Anonyymi
Kyllä Icebugeja voi käyttää bussissa ja kaupoissa. Kokemusta on. Ne vaan pitää vähän inhaa ääntä…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joitakin vuosia sitten blogissa oli keskustelua noista icebugeista ja ainaki sillon oli juttua ettei niitä saisi käyttää busseissa ja liikkeissä koska rikkovat/naarmuttavat lattiapintaa. Varmasti siis lenkille hyvät mutta en tiedä sitten just tuollaisissa paikoissa. Musta ne irroitettavat ois siinä paremmat kun ei siis lenkillä ole.
Anonyymi
Lenkillä ihan ehdottomat kyllä! Tulin juuri äsken yhdeksän kilometrin reippaalta kävelylenkiltä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Pisteet 9km kävelylenkille. 🙂
Anonyymi
Kiitos! Aikaa kului puolitoista tuntia. Hyvä minä!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Todellakin hyvä sinä!
Anonyymi
Hyvältä näyttää! 😉 Kyykyt näyttää toimivan:)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin kai sitten. 🙂
Anonyymi
Tällaisten paksumpien mekkojen kanssa jopa legginssitkin on ok! Muutenkin kiva asu. Nyt kannattaa ostaa alesta hyvä musta parkatakki, käy asuun kuin asuun ja on toimiva. Tsekkaa sellainen suora malli niin käy myös mekkojen kanssa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos vinkistä, mutta tällä hetkellä luulen yrittäväni pärjätä noilla nykyisillä takeilla. Katsellaan sit ens syksynä taas. 🙂
Elina
Noniin, nyt on tämä mekko: http://www.lindex.com/fi/naiset/ylaeosat/mekot/7496765/Ohut-neulemekko/?styleId=92962622 kotiutunut ja sovitettu.:) Tykkäsin kyllä, se oli mitä haikailin. Ja kangas paremman laatuista kuin osasin odottaa. Luulin, että olisi ohuempaa materiaalia, mutta tuntui ihan kunnolliselta. Koko XL meni ainakin minulle.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Aaaa, tuo mekko! Mä kävin joskus sovittamassa tuota punertavaa. En tykännyt siitä kuvioinnista. Mustana varmaan ois parempi. 🙂 Kiva että tykkäsit tuosta. 🙂