Eka joulu uudessa kodissa (Joulu – Osa 1)
Täällä otettiin joulun vapaat niin kiitollisena vastaan vaikka onhan mulla vielä viikon mittainen talviloma mutta koska sen ajankohdasta ei ole mitään tietoa, niin oli ihanaa kun sai joulun vapaalla sitten ladata akkuja.
En ollut tajunnutkaan että mulla voisi olla univelkaa. No tämän tajusin melko nopeasti kun yhtenä päivänä vain nukuin. Sitten piristyinkin ja sain meidän molempien unirytmin ihan sekaisin mutta kerrankos sitä nyt vapaalla.
 |
| Zillakin haluaa yhden konvehdin |
Tämä joulu meni erittäin rattoisasti vaikka nyt musta maa olikin. Höh! Meillähän ei laitettu joulua juurikaan mutta tokihan kuitenkin perinteiset rosollit, lanttulaatikot sun muut maisteltiin läpi. Äitini luona kävimme nautiskelemassa puurot ja luumu&rusinasopat. Kotona sitten nautiskeltiinkin kasoittain konvehteja – tai no omat konvehtini rajoittuivat Julioihin. Muunlaisista en oikein välitä. Onneks on mies joka tykkää syödä konvehteja.
Töistä saadusta lahjakassista paljastui joulukahvia (juotu) joulupipareita (ei iiiihan vielä syöty) ja konvehtirasia (meni parempiin suihin) Meillähän ei lahjoja tänä vuonna vaihdettu kun oltiin ajoissa sovittu että nyt ei ostella mitään. Vanhemmat tietenkin antoi noita konvehteja ja rahaa.
Tuli myös tajuttua että oli ensimmäinen joulu tässä meidän uudessa kodissa. Mehän muutimme viime vuonna tapaninpäivänä tänne. Voi että miten mä muistankaan kun se eka yö uudessa kodissa oli KYLMÄ.
Sain (blogin kautta) Urtekramilta jokin aika sitten tällaisen kivan kasan vähän kaikkea. Meidän PITI tehdä joulupuuro näistä aineksista mutta emmepä sitten tehneetkään kun äiti kerkes ensin. Mut oonpahan saanu maistaa saksanpähkinää, rusinaa ja aurinkokuivattuja viikunoita ihan sellaisenaa ja hyvää oli. Mulla oli kauheat ennakkoluulot noihin kuivattuihin hedelmiin mutta ehkäpä olen ollut vähän turhan jyrkkä – eihän ne kaikki nyt samoilta maistu. Olen syönyt jotain kuivattua hedelmää ja se oli kamalinta mitä olen koskaan maistanut – kesäkeiton lisäksi.
Tulipahan katsottua Saksikäsi Edward ties monennenko kerran. Se kun tulee aina jouluna ja se tulee aina katsottua. Mä niin tykkään elokuvan musiikista ja kuuntelinkin koko yön (no okei, aamuyöhön saakka) elokuvan musiikkia youtuben kautta. Samalla kun mies pelasi pelejään.
Zilla ihmetteli kovasti kukkakimppua jonka sain yllättävältä taholta (siitä myöhemmin lisää) mutta onneksi molemmat jättivät kukan rauhaan ensihaisteluiden jälkeen.
En nyt muista olenko tästä koskaan kertonut mutta koska teemana on nyt tämä joulu, niin sopii hyvin kertoa. Mähän en ole juurikaan koskaan uskonut joulupukkiin, paitsi ehkä ihan muksuna. Meillä aina kävi tonttu tuomassa sellaisen säkin oven taakse josta se sitten johonkin aikaa huomattiin. Isä kyllä piti joulupukin tarinasta kiinni enkä yhtään ihmettele – on osannut nallittaa mua niin loistavasti. Olisinkohan ollut joku 8-9 -vuotias ja vietin sen joulun isäni kanssa (olin joka toinen joulu isällä) Meillä oli tapana käydä joulusaunassa ja tuona vuonna iso kasa lahjoja odotti tuvassa kun saunalta tulimme pois. En tiedä miten isä oli ne lahjat sinne saanut vietyä, etten mitään huomannut koska olihan se mun kanssani siellä saunassa. Eikä tuo piruulainen vielä tänäkään päivänä oo keppostansa kertonut. Ja tiedän, ettei lumessa ollut mitään jalanjälkiä että voisi syyttää jotain isän tuttavaa asiasta. Mutta jos kysyn siltä että kuka ne lahjat oikeasti sinne toi, niin vastaus on joka kerta: Joulupukki.
Punaviiniäkin tuli nautittua. Kyseinen punaviini saatu blogin kautta ja kyseisestä pullosta tulee vielä oma pikkupostaus, jonka teemana on ilahduttaminen.
Siiri ja Zillakin saivat ”uuden” unialustan meidän Fatboysta. Arvatkaapa
vaan millainen nahistelu tuossa aina on kun kumpikin haluaisi nukkua
mutta vain yksi saa nukkua. Kuvassa näyttävät ehkäpä rauhallisilta mutta
nahistelu siinä on meneillään. Juu ei, missään nimessä tuo ei ole tarpeeksi iso molemmille – ainakaan kissojen mielestä.
Tällainen söpöläinen kävi tätiä ilahduttamassa joulun jälkeen ja kuten kuvasta huomaa, niin tädin villasukat oli aika kuumaa kamaa – piti huijata pojua omilla leluilla. Nyt jo tehdään hienoja konttausasentoja mutta liikkeelle ei olla vielä ymmärretty lähteä.
Kummipojan äitee toi tämmösen ihanan huivin, oli blogista lukenut että allekirjottanut kaipailee jotain punasävyisiä kaulahuiveja. Ja tietää myös että allekirjottanut on harakka joten oli tuollaiseen kimaltavaan lahjapussukkaankin vielä laittanut että varmasti kiinnitän huomioni siihen. Iso kiitos sinne koko Tampereen porukalle *haliii*
13 kommenttia
Anonyymi
Ostitteko valmiina rosollia ja laatikoita, kun kerran pääsitte niitä maistelemaan? Eikö teillä ollut mitään joulukoristeita? Urtekramin tuotteet on tosi hyviä ja kuivatut hedelmät on herkkua. Tosin, jos Porissa on Punnitse & Säästä -myymälä, suosittelen hakemaan kaikkia noita herkkuja sieltä irtomyynnistä!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, ihan itte ostettiin ja saatiin vielä halvallakin. 🙂 Ei ollut joulukoristeita, ei mitään. Paitsi nyt tuo yks kukkanen. 🙂 Joo, näkyisi olevan tuo Punnitse ja Säästä myymälä Porissa. Tääki tuli mulle uutena juttuna joten pitää joku päivä kävästä kurkkaamassa.
Anonyymi
Moi Pipsa 🙂 aivan ihana tuo haalari!!!! Määkin haluun!!!! t. Selluliitti Lissu
Anonyymi
Kukaan ei tosissaan käytä tuollaista nimimerkkiä :-P. Vai piäisikö minunkin olla Läskiperse Iines ;-)? <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No älkäähän nyt. 🙂
Jenni
Sun täytyy ostaa kissoille omat Fatboyt 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, ilmeisesti. Muistaakseni heillä oli lemmikeillekin tehtyjä. 🙂
Anonyymi
Joo tiedossa on jo, ettet sinä tykkää makeasta. Mies syö :). Mutta hyvä että taas täsmensit kuka teillä herkut syö :))
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No aina välillä pitää täsmentää ettei vaan nämä väärinymmärtävät luule taas asioita väärin. Siis tokihan minä makeaa syön, mutta se määrä vain on osaltani vähäistä.
Universalis
Oikein ihanaa ja hyvää uutta vuotta sulle PipSa! Ja onnea ja menestystä tällekin vuodelle blogin parissa! 🙂 <3
Tuosta talvilomasta. Eikös ne pitäis tietää etukäteen hyvissä ajoin? En tiedä yleisesti, mut ainakin meidän firmassa piti olla lomat esillä eli kaikkien tiedossa jo ties miten kauan ennen lomien ajankohtaa. Voi olla et oon väärässä, mut olishan se kaikkien kannalta paras noin joka tapauksessa. Jos vaikka matkaa suunnittelis, niin tietäs mihin sen varaa jos ei oo pyytäny jotain tiettyä aikaa vapaaks. Tai ehkä se riippuu myös siitä, miten iso firma on eli paljonko työntekijöitä…
Ihanat karkkisydämet! Kiva idea. 🙂
Voihan sen puuron vieläkin tehdä? Varmaan Urtekram tykkäis, kun käyttäsit heidän lahjottamat tuotteet… Mekin tehdään usein pitkin vuotta riisipuuroa, mies kun sitä niin rakastaa. Ite en oikein välitä, varsinkaan uunipuurosta mut teen sitä yleensä kun on niin tavattoman helppoa. 🙂
Meillä ei oo yhtään kukkia kissojen takia, ne käy niitä härppimässä vaikka olis missä. Ja kaapin päällä ne ei paljo itteäkään ilahduta… Ruohoa oon välillä kasvattanut niin saavat sitä syödä. Hyvä että sun kissat anto kukkien olla. Nättejä ovat!
Ihana tarina! Säilyttää pientä joulun taikaa näin aikuisellekin vielä! Hyvä isäsi, ettei vieläkään kerro totuutta. 🙂
Heh, luin et punaviinistä tulevan oman postauksen aihe on laihduttaminen… 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hyvää uutta vuotta myös sinulle! 🙂 No viime vuosikin oli aika menestys blogia ajatellen. Saas nähä mitä tää vuosi tuo tullessaan. 🙂
No kai jokaisessa paikassa on vähän eri tavalla, kyllähän tuolla saa toiveita esittää mutta koska mun kohteeni on vähän tommoset huonommat, niin on melkein niin että esimies itse kysyy millon sopii pitää. Nyt toisaalta on hyvä jos sais pitää helmikuussa niin tulee kivat ajoitukset. 🙂
Kyllähän se puuro vielä varmaan tehdäänkin mutta ei ihan jouluksi ehditty vaikka näin oli tarkoitus. Ja mä oon rusinat jo syönyt. 🙂 Oli kiva syödä pitkästä aikaa. 🙂 Tykkäsn muksuna kovinkin noista. Mulla oli aina semmonen pikkunen aski.
Joo yllättävän hyvin antoivat kukan olla. Uteliaitahan nää kaks on potenssiin tuhat. 🙂 Esim. olin tuossa suihkussa eilen niin Siiri oli pitänyt semmoset rääkymiset että miehen oli päästettävä se samaan tilaan mun kanssa. Siellä se sit tuijotteli mua. 🙂
No sais se isä nyt jo kertoa totuuden koska oon sentäs aikunen. 🙂
Anonyymi
Heippa!
Mistäköhän oot tuon jumpsuitin ostanut? 🙂 Tahtoisin itse myös löhöasun pluskokoa, mutten meinaa löytää kivaa..
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Yoursilta olen ostanut.