Blogi on sellainen kuin se on
Innostuin nyt kirjoittamaan (kerrankin) vähän ”henkilökohtaisemmin” tästä blogin kirjoittelusta kun tuolla aiemman postauksen kommenttiosiossa oli siitä keskustelua. Mutta haluaisinkin ensin kuulla, että mikä teidän mielestänne on henkilökohtaista tekstiä? Blogissa. Jokainen kun kokee asiat eri tavalla.
Vanha blogini oli avoimempi, mutta olin silloin myös tuntemattomampi. Olin vain PipSa enkä tainnut pahemmin edes kuvata oman naamani kanssa, saatikka oikealla nimelläni. Silloin saattoi olla avoimempi. Toki lasken itseni edelleen avoimeksi mutta en samalla tavalla. Nykyään sitä pitää miettiä, mitä haluaa tuntemattomille kertoa. En todellakaan kerro kaikkea eikä kaikkea tarvitse tietääkään. Joskus pintaraapaisu on hyvästä.
Seuraan monia muita blogeja ja olen nähnyt tätä samaa muuttumista muissakin blogeissa. Blogit jotka aiemmin olivat avoimempia, muuttuvat pinnallisemmiksi. Totta kai se lukijaa harmittaa, mutta se pitää vain yrittää ymmärtää. Kannattaa miettiä itsensä bloggaajan saappaisiin. Siinä vaiheessa kun blogi muuttuu tunnetuksi muuttuu myös bloggaajan yksityisyys yleensä tiukemmaksi. Kaikesta ei vaan kerrota. Vaikka ehkä haluaisikin.
Rakastan kirjottelua. Ihan siitä lähtien kun opein kirjottamaan. Toivottavasti isällä on vielä tallella kaikki vihkoset joissa mun raaputteluita on. Mulla oli myös kirjoituskonekin mutta koska siihen piti vaihtaa se nauha, niin se sitten jäi. Muistan yhden kirjekaverin jonka kanssa kirjoittelut jäi koska en
pystynyt kirjoittamaan henkilokohtaisemmin. Oh well… Eipä se kukkokaan
käskein laula, eikä taatusti Pipsakaan. Yritin kyllä mutta en vain saanut itseäni kertomaan syvemmin asioista.
Rakastan blogiani ja sitä miten se on ”kasvanut”. Rakastan sitä miten blogini tuo hyvää mieltä muille. Rakastan kun olen tällainen hömppä joka yrittää katsella elämää ruusunpunaisten lasien läpitse, kuitenkin ymmärtäen ettei se elämä ole kaikenaikaa ruusunpunaista. Aika ajoin huomaan että otan etäisyyttä. Kuitenkaan peittelemättä omaa itseäni. Edelleen kertoilen juttuja mutta tiettyjä juttuja olen jättänyt kertomatta. Miksikö? Koska kaikkea ei tarvitse tietääkään. Eikä asioista vihjailutkaan ole kivoja.
Blogi on kuitenkin täysin sellainen kuin itse sen haluankin olevan. Jos lukija haluaa että kertoisin jostakin mikä häntä kiinnostaa, niin ei hänen tarvitse muuta kuin kertoa asiasta ja se otetaan harkintaan. Toiveita toki kuunnellaan.
54 kommenttia
Anonyymi
Jokainen bloggaaja toki itse rakentaa ja muotoilee bloginsa. Ne blogit, joita itse seuraan, eivät ole muuttuneet mitenkään pinnallisemmiksi. Ehkä siksi, kun bloggaajat ovat edelleen taustalla. Itse olen blogannut kohta viisi vuotta ja lukijoita näkyy riittävän ihan tarpeeksi. Tunnettavuus ja esilläolo eivät mielestäni aina ole blogin pointteja.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, näinhän se on mutta tulipahan nyt pohdittua tätä siksi kun kuitenkin aika ajoin saan viestejä miten blogi on tylsistynyt, kuivunut kasaan jne. koska en kirjoita henkilökohtaisemmin, syvemmin. Toki voisin mutta ei sitä tee koska se ei tule luonnostaan enkä mä halua alkaa pakolla vääntämään sellaista tekstiä mikä ei tule luonnostaan. Mä osaan puhua syvällisiä, mutten kirjoittaa niitä. Ainakaan blogeihin, tai edes kaikkien kanssa.
Se on kiva että seuraat tuollaisia blogeja missä ei ole muutosta tullut, mutta ehkäpä juuri siksi että bloggaajat ovat siellä taustalla. Ehkä tässäkin kannattaisi verrata sellaisiin blogeihin joissa bloggaaja ei ole taustalla. Itse seuraan tällaisia blogeja ja moni niistä on muuttunut. Mua ei esilläolo haittaa, paitsi silloin kun se menee joiltakin muilta vähän ylitse.
Anonyymi
ihanan väristä huulipunaa, minkä merkkistä? sävy? oletko muokannut ylintä kuvaa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos. Loreal, Made for me Intense, Intense Fuchsia, nro 288. En ole muokannut ylintä kuvaa mitenkään, salaman kanssa otettu. Viimeiset kuvat tietenkin muokattuja. 🙂
Anonyymi
niin ja liian henkilökohtasta olisi jostain kuukautiskierrosta kertominen, tai seksielämästä…. kaikki muut melkein menee 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No se nyt on selvää. 🙂
Anonyymi
Oletko muokannut tuon ylimmän kuvan silmiä? Miten ne näyttää jotenkin erisävyisiltä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
En oo muokannut, mulla on eri väriset silmät. Toinen taittuu enemmän vihreään ja toinen siniseen. 🙂
Ayesha
mä ainakin tykkään sun blogista juuri semmoisena kuin se on. ihanan pirteä olo tulee blogiasi lukiessa tai videoitasi katsoessa, vaikka olisi itsellä ollut huono päivä. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on kiva että piristää toisen päivää. 🙂
tiinuli
Ihania kuvia! Mulla on blogi tauolla, olen kirjoitellut aika henk.koht asioita, mutta ilman omaa nimeä ja naamaa. Jokainen valitsee, kuinka paljon haluaa itsestään kertoa
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Totta, jokainen valitsee mitä haluaa kertoa.
Anonyymi
En ymmärrä mitä lukijat oikein haluaa. Itse tykkään että on paljon kuvia ja vähän tekstiä 🙂 Vaate-esittelyt ja sisustus mieluisimpia. Blogissasi on kyllä joku jännä salaisuuden verho mitä ei ole missään muussa seuraamassani blogissa. Ehkä se johtuu juuri siitä että erinäisiä asioita sinulta jatkuvasti kysellään ja niihin kieltäydyt ehdottomasti vastaamasta. Juuri tuo ehdottomuus on leimaava tekijä sinun blogissasi. Mutta kyllähän blogillasi joka tapauksessa seuraajia riittää!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No sepä se kun jokainen haluaa vähän kaikkea ja sitä kaikkea on mahdoton antaa. Siis miellyttää jokaista lukijaa.
What? Oonko oikeasti ollut tuollainen? Siis mulle tulee mieleen vain muutama asia mistä olen aika ehdoton kun kysellään ja se on tuo mies. Vai onko joku muu missä oon ollu ehdoton? Hmm… aloin oikein miettimään, niin kyllähän mää olen ehdotuksiin ja sen sellaisiin aluksi ehdottoman tuntuinen mutta en välttämättä ole silti totaalisen ehdoton. Mun pitää asioita miettiä ja siinä tietenkin saatan olla sellainen ehdoton vaikka pitäisi se ehkä muotoilla eri tavalla. 🙂
Anonyymi
Sähän olet joka asiassa aina etenkin ensin niin samperin ehdoton, että se toki nostaa takajaloilleen lukijatkin, ja luo sen tunteen ettet halua mistään oikeasta edes kirjoittaa, jostain "hömpänpömpästä" vaan. Kun jo se saa sut jyrkästi kieltäytymään kun joku ehdottaa että kuvaisit sun astioita mitä sulla on vanhaa arabiaa, niin tommoisia ehdottomia kieltäytymisiä noin absurdeissa tilanteissa ei vain käsitä. Ei, en voi missään nimessä kuvata astioitani, vähän sama kuin joku "ei, en missään nimessä voi kuvata uutta sohvaa minkä juuri ostin" 😀 Blogi kuitenkin yrittää olla lifestyleblogi, niin mikä olisi enemmän lifestyleä kuin esitellä juuri esimerkiksi noita astioita, sisustusjuttuja, ideointeja mitä voisi johonkin huoneeseen laittaa, nettikaupoista tsekkailut mikä ois kivaa kotiin jne. Ei aina vaan niitä pelkkiä yorssin mekkoja! Ne on jo nähty miljoona kertaa! Ja nyt tietty sanot tähän että "mä en kuvaa niitä astioita ja piste", ja fine, älä kuvaa. Mutta kai näät tuon oman ehdottomuutesi, sekä sen, miksi ihmiset pitää sua sellaisena että salailet asioita, kun et jotain noin NORMAALIAKAAN voi kuvata, tai et voi jostain suurimmalle osalle ihmisistä normaalista asiasta kirjoittaa ja oot asian kanssa ihan ehdoton, niin niiden ehdottomuuksien syyt ei ihan avaudu. Sen tajuun ihan hyvin, ettei miehesi halua blogissa esiintyä, ja mitään superyksityistä ei kerrota. Mutta come on, esittelet kuitenkin daisareitas monta kertaa, musta astioiden kuvaaminen ois paljon iisimpi juttu 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niinhän minä olenkin mutta mää oon tuon jo monet kerrat sanonutkin. Että tarvitsen omani aikani sulattamaan jotain asiaa. Ettei sen pitäisi siis yllärinä tulla. Olinhan mä aikoinaan Jegginssejä vastaan, mutta sitten jonkin ajan kuluttua tulin uteliaaksi ja tilasin ja tykästyin.
No se vanhan arabia astiaston juttu on jo mun puoleltani käsitelty. Eikä sitä tietenkään voi käsittää kukaan muu kuin minä, miksen sitä halua blogiini kuvata.
Ja kyllähän mä voisin tuollaisia juttuja tehdä, mennä nettikauppaan tai lehdistäkin kuvailla juttuja, mitä haluaisin mutta kun niistäkin osataan alkaa valittamaa. Niin ei sitä vaan jaksa. Ja kunnen nyt ole mikään sisutusintoilija niin tuo ei edes olisi mua. Mä vaan intoilen vaatteista ja kissoista. 🙂
Anonyymi
Pakko nyt itsekin tulla hämmentämään tätä soppaa.
Minun henk. koht. mielipiteeni on että tuo "salaisuuden verho" johtuu juuri siitä että MAINITSET kyllä omistavasi arabian vanhoja astioita, mutta olet EHDOTON siitä ettet niitä halua blogiisi kuvauttaa (oikeasti, itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa nämä kyseiset astiat 😀 ). Tästä syntyy ristiriita blogin lukijoiden mielessä. Muut bloggaajat eivät ehkä olisi astioita edes maininneet jos eivät niitä haluaisi esitellä . Samankaltainen asia on tuo kavereiden kanssa oleminen; monet muut bloggaajat laittavat kuvan vaikka ravintola-annoksesta ja maininnan että "kavereden kanssa käytiin paikassa x syömässä". Sinä sanot että kavereita on huru mycket, muttet missään nimessä ikinä halua heistä mitään pientäkään mainita.
Tulipas pitkä ja harhaileva viesti. Toivottavasti joku tajuaa pointin 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Enhän minä sitä arabia astiastoa missään tekstissä tuonutkaan esiin vaan vastasin jonkun lukijan kysymykseen. Olisiko sitten pitänyt ohittaa tuo kysymys? Yleensä kun ohitan jotain niin siitäkin suututaan joten aina ei voi voittaa. 🙁
Siis hei hei, en mä ole koskaan sanonut että mulla on paljon kavereita. Vaan että kavereita on. Porissahan mulla ei heitä paljon ole eikä tämäkään ole mikään salaisuus, olen sanonut. Ja kyllä noista kavereista on ollut mainintaa blogiteksteissäkin. Vai oonks mä osannu laittaa ne sinne niin piiloon ettei kukaan oo niitä noteerannut? 😉
Anonyymi
Hei,
sanot rakastavasi blogiasi ja että se on juuri sellainen kuin haluat. Eli tämä tilanne – olet tunnetumpi ja voit vähemmän kirjoittaa henk.koht. asioista – on parempi kuin entinen?
– Hannele
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On se periaatteessa parempi kuin entinen.
Anonyymi
Heh, noista kuvista tuli mieleen, miten värikäs Pipsa haalistuu pikkuhiljaa värittömäksi, ikään kuin jättäytyen taka-alalle…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hmm… hauska mielikuva mutta voi sitä nonkin ajatella. Ehkä oonkin näin alitajuntaisesti miettinyt. 🙂
Anonyymi
…katseesikin on aluksi eloisa ja katsot kameraan…"loppua kohden" katse väistyy ja pää painuu alas. Köökkitsykologit varmaan vetäis kaikenlaisia johtopäätöksiä. -ano 17.57
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niinhän ne vois mutta onko ne sitten just oikeessa niissä johtopäätöksissään. 🙂 Suosittelen silti ettei kukaan ala tekemään mitään oikeita päätelmiä noiden kuvien perusteella. 🙂
Kristiina
Mä en ole huomannut sun postauksissa mitään sellaista, että kaipaisin lisää henkilökohtaisia juttuja. Kerrot kuitenkin töistäsi, asuinpaikasta, reissuista, äidistä jne, ja ne on minusta henkilökohtaisia asioita. Sen "henkilökohtaisen" tietysti moni määrittelee eri tavalla ja voi tarkoittaa jotain "salaisempaa" sillä. Sinä kerrot minun mielestä paljon enemmän elämästäsi, kuin mä uskaltaisin, jos pitäisin omalla nimelläni blogia.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Just toi, miten kukin henkilökohtaisen määrittelee. Mä tiedän kyllä että jotkut haluaisivat kuulla kaikenlaisia juoruja meikäläisestä mutta miksi mä väkisin kaivisin itseltäni verta nenästä että kertoisin asioista. 🙂
Anonyymi
Jos ei ole kovin pohdiskeleva tyyppi, niin tuskin blogikaan sellainen on. En tiedä oletko sinä Pipsa pohdiskelevainen. Nyt, kun kysyit mistä tykkäisin lukea niin ehkä just sellaiset pohdinnat on kivoja. Ei siidenkään tarvii olla mitenkään erityisen syvällisiä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin, onhan se noinkin. Tosin kyllä mä mieheni kanssa pohdiskellaan moniakin asioita. Siksi onkin hassua ettei täällä tule pohdittua vai olisiko se sitä kun kerran pohdiskelin niin sain aimokasan TYHMÄ viestejä. Mjoo, kyllähän mää joissakin asioissa tyhmä olen mutta kyllä tuollaiset pienesti vaikuttaa. Tosin en mä oo koskaan ajatellut itseäni kertomaan ja miettimään vaikkapa muovikassin sielunelämää. 🙂 Toki voi tulla hetkiä, että ylittää itsensä ja saa aikaiseksi niin yltiösyvällisen tekstin että oi oi. 🙂
Anonyymi
Mä en ainakaan miellä syvälliseksi tai pohdiskelevaksi blogipostaukseksi sellaista missä pohdit jotain muovikassin sielunelämää, vaan enemmänkin sitä että mitä sulle oikeesti kuuluu. Kuka on pipsa. Mitä pipsa tuntee, mitä pipsa kokee. Tällaiset asiat kuittaat aina lauseilla "Olin töissä ja kävin kaupungilla ja oli ihan kivaa". Se ei kerro lukijalle mitään sinusta. Ja sinun takiahan blogia luetaan. Enemmän kertoisi esim se jos samasta asiasta kertoisit, että "Töissä tuli tänään onnistumisen kokemuksia, kun huomasin miten uudella tavalla vessan voikaan pestä normaalia tehokkaammin. Kaupungilla huomasin miten kaikki kevätmalliston tuotteet olivat värimaailmaltaan vihertäviä, ja mulle vihreä ei tunnu käyvän mitenkään. Kerran lapsena jouduin pukeutumaan ällöön myrkynvihreään mekkoon, josta jäi semmoinen olo pitkäksi aikaa, etten ikipäivänä pistä mitään vihreää ylleni." Huomaatko eron? 🙂 Voit höpötellä mitä vaan, kunhan AVAAT vähän enemmän niitä asioita mistä mainitset. Sivuhuomautukset "töissä sattui eräs mukava juttu mikä ilahdutti" lähinnä ärsyttävät, mutta jos niitä aukaisee enemmän (paljastamatta silti liikaa henkkoht asioita) esim. että "töissä oli tänään antoisaa kun opin uusia tekniikoita joiden avulla työskentelyni tehostuu", se kertoo jo paljon enemmän jättämättä lukijalle sellaista oloa, että "mullepas sattuikin jotain jänskää, mut en kerro siitä teille koska ootte vaan jotain randomeja blogilukijoita!" 😀 Asiat voi ilmaista niin monella tapaa, ja sun kannattais mun mielestä harjoitella tuota asioiden avaamista. Etkä vain sivuuta jotain tilanteita tai asioita yhdellä lauseella mikä ei kerro mitään. Mieti, että kirjoitat sillein, että jokainen lause olisi merkityksellinen ja tärkeä. Että jokaisella lauseella olisi jokin sisältö, mitä se postaukseen antaa. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No se muovipussin sieluelämä olikin vitsi. 🙂
Kiitos kun kerroit esimerkillä miten tekstiä voi muuttaa kertomaan enemmän. Mutta itse pyrin välttämättä noita "töissä tapahtui jänskää mutten voi siitä kertoo enempää" Eli kun töistäni harvemmin voin kirjoittaa mitään niin saatan vain todeta sen olleen kiva päivä. Toki enemmänkin kerron jos just siitä pystyy. 🙂 Mutta siis juu, huomaan eron. 🙂
Anonyymi
Loistava kommentti Ano klo 21.28! Olen täysin samaa mieltä, en vain osaisi ilmaista asiaa noin hyvin. Esimerkit valaisevia! Asioista voi kertoa todellakin monella tavalla 🙂
-Hannele
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Esimerkit valaisee aina. 🙂 Että näitä tosiaan saa kertoa.
Marjukka
On vaikea sanoa mitään konkreeettisia asioita. Ei sinun tarvitse ystäviäsi nimeltä mainita, eikä miestä tietenkään tarvitse saada blogiin. Mutta kun olet heistä niin KOVIN vaitonainen, nyt vasta olet alkanut edes mainitsemaan, kun on kyselty eikö ole ystäviä.
Mutta jotenkin.. Olet niin kovin pidättäytyväinen, vetäytyvä. Kuten edellä sanottiin:
"Blogissasi on kyllä joku jännä salaisuuden verho mitä ei ole missään muussa seuraamassani blogissa. Ehkä se johtuu juuri siitä että erinäisiä asioita sinulta jatkuvasti kysellään ja niihin kieltäydyt ehdottomasti vastaamasta. Juuri tuo ehdottomuus on leimaava tekijä sinun blogissasi."
Juuri näin! Jotenkin… voisihan sitä enemmän puhua tunteistaan ja ajatuksistaan ihan arkisten asioiden ollessa kyseessä.
Mutta kyllähän minä tottakai tuon pidättyväisyydenkin, varovaisuuden, ymmärrän. Kun joka asiaan tartutaan. Mutta on sääli, että se heijastuu niin voimakkaasi blogista läpi.
Tuo oli muuten hyvä tuo video, missä kerroit ongelmistasi äitisi kanssa. Ja sitä seurasi monta hyvää kommenttia! Uskon, että aika monella naisella on ongelmia äitiensä kanssa. Vaikka äidit ovatkin rakkaita, ei kahden läheisen naisen suhde aina ole helppo.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hmmm… kyllähän minä miehestäni olen blogissa puhunut, tai ainakin siten mitä olemme yhdessä tehneet. Ja kyllähän mä joistakin ystävistä olen voinut mainita, mutta harvemmin. Ja kuten oon sanonut niin enhän mää ystäviäni joka päivä tai viikko edes näe. Soitellaan ja kirjoitellaan enemmänkin. 🙂 Eikä näistä ole juurikaan kerrottavaa. 🙂
Juu, sitä voisi puhua enemmän tunteistaan ja ajatuksistaan mutta kun se ei tunnu tulevan luonnostaan niin en katso sitä hyvällä että pitäisi väkisinkään alkaa kertomaan. Ja sitten kun ne mun tuntemukset ja ajatukset voi olla tyyliin niin yltiöpirteitä, että oon ajatellut että se ärsyttää vielä entisestään, joitakin. Mut oon yrittänyt kertoa jos mulla on ollut paska päivä. Niinku vähän tasapainottamaan tätä ihkua elämää. 😉
No se äiti video taas oli niin että olin joutunut ottamaan sen pätkän monet kerrat. Koska tuntui että aiemmissa kerroin vähän liikaakin. Juu, olet kyllä oikeassa tuossa viimeisessä lauseessasi. So true!
Marjukka
Joo, ei väkisinkään pidä alkaa vääntämään, kyllä sekin heijastuisi läpi. Blogi ei olisi enää aito.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Nimenomaan. 🙂 Mua muuten naurattaa täällä kovastikin tuo "salaisuuden verho". Siis ihan siksi etten mää nyt niin kauhean salaperäinen ole. 🙂 Vaikka joitakin jätän kertomatta tai suostu kertomaan enempää.
Elena / Kauniimpi maailma
Minusta kerrot kyllä ihan riittävästi henkilökohtaisemmistakin asioista nyt blogissasi. 🙂 Mä tavallaan ymmärrän sen, että blogeilta odotetaan jonkinlaista syvällisempää "panosta", ja minusta on kivakin joskus kirjoittaa vähän syvällisempiä juttuja ja pohdintoja, mutta minullakin on tietyt asiat, mistä en blogissa halua avautua. Näitä voisi olla minullakin puoliso, puolison työ ja lapsen ulkonäköäkin olen varonut näyttämästä blogissa liian tarkasti. Etenkin kun lapsikin koko ajan kasvaa, niin haluan suojella häntä. Onneksi tämä sama linja on ollut blogissani alusta asti, vaikka joskus itsekin mietin, että kerronko jo nyt liikaa. Toisaalta avoimuus on mulle ollut aina luontevaa ja normaalia ihmisten välisessä kanssakäymisessä, kasvokkainkin, joten ei bloggaaminen minusta pääsääntöisesti mitenkään pelottavaa ole, jos jostain asiasta vähän syvemmin kertookin. 🙂
Toisaalta mun on ehkä helppo sanoa, koska sellaisia ikäviä anonyymikommentteja olen saanut vain muutamia.
Tulipa pitkä ja rönsyilevä kommentti. 😀 Mutta se mitä haluaisin sullekin sanoa, on että kannattaa olla oma itsensä. Jos ei tunnu luontevalta pohtia jotain maailman yhteiskunnallista tilannetta tai vastaavia, niin ei kannata niin tehdäkään. 🙂 Vaan kirjoittelee siitä, mistä on helppo ja kiva kirjoittaa. Blogisi on hyvä tällaisena. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mulle kans avoimuus on luontevaa ja normaalisti varmaan kertoisin täällä todella paljon asioistani. Mutta jotenkin se alkoi muuttumaan tuossa, kun blogin juttuja alettiin päivittelemään kaikenlaisilla palstoilla. Ja muutenkin alkoi tulla ikäviä kommentteja.
Juu, ymmärrän kans et blogeilta otetaan tuota syvällisyyttä mutta toisaalta mitä nyt yhtä sellaista olen lukenut niin ainakin joka päiväisenä lukemisena se käy raskaaksi.
Jep, oma itsensä tässä edelleenkin olen ja höpöttelen niistä mitä höpöttelen. Toki voisin yrittää miettiä voisiko asian sanoa jotenkn paremmin. Tuoda enemmän mukaan.
J.B
Minusta blogin kirjoittaminen anonyyminä ja omalla nimellä on kyllä kaksi niin eri asiaa, etten osaa edes ajatella, miten itse kirjoittaisin, jos kirjoittaisin niin, että minut voi tunnistaa. Anonyyminahan olen kertonut aivan kaiken, myös esimerkiksi aiemmin mainituista kuukautiskierrosta… Ja seksielämästäkin taatusti kertoisin, jos minulla olisi sellainen! 😀 Mutta en usko, että rohkeuteni riittäisi koskaan bloggaamiseen omalla nimellä ja kasvoilla varustettuna ja luulen, että oma blogini olisi todella pinnallinen, jos minut voisi tunnistaa. Tai no, en varmaan bloggaisi ollenkaan. En kuitenkaan ole koskaan ajatellut, että sinun blogisi olisi mitenkään pinnallinen, minusta kerrot hyvinkin paljon siihen nähden, että kirjoitat tunnistettavana. Ja kun jo nyt saat niin paljon kurjia kommentteja, niin ei ole ihmekään, ettei tee mieli jokaista henkilökohtaista yksityiskohtaa paljastaa. Mutta kaiken kaikkiaan, sinun blogisi ja teet niin kuin haluat ja ne lukee, jotka haluaa. 🙂
Muuten; oletko katunut, että aloit kirjoittamaan ihan omalla nimellä ja kuvalla vai toivoisitko, että olisit pysynyt anonyymina?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Noinhan se on, että ne lukee jotka haluaa mutta kun tästäkin osataan suuttua. 🙂 Siis jos tuon asian toteaa. 🙂
En ole sitä katunut missään vaiheessa. Koska enhän vanhassakaan blogissa tyystin anonyymi ollut. Nimimerkkini pystyy yhdistämään minuun ja olihan siellä muutama naamakuvakin ollut. Mieluummin kirjoitan naamalla ja nimellä sekä pysyn kirjoittamani takana. 🙂
J.B
Niin no, en minäkään siksi kirjoita anonyymina, ettenkö muuten voisi pysyä kirjoittamieni asioiden takana, vaan siksi, että anonyymina voin kertoa enemmän ja henkilökohtaisempia asioita, joita en voisi kertoa muuten. Oleellistahan se on oikeastaan vain niille, jotka tuntevat sinut oikeastikin, meille muille ei siinä ole mitään eroa. Tarkoitan siis, että se, että tiedämme nimesi on aika epäoleellinen asia, jos se on kaikki, mitä sinusta tiedämme. Paitsi että voisit tosiaan kertoa henkilökohtaisempia asioita, jos et joutuisi pelkäämään seurauksia. Siksi ajattelin, että ehkä katuisit sitä, ettet ole anonyymi, koska silloin et joutuisi niin tarkkaan miettimään, että mitä sanot ja miten siihen suhtaudutaan ja muutenkin voisit kirjoittaa henkilökohtaisemmin. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin aivan. En mä usko että jos olisin Anonyymi, että kertoisin sen enempää kuin nimenkään kanssa.
Anonyymi
Mä pidän anonyymiä blogia, missä ei ole mitään kuvia tmv. Kaupunki käy selville ja ammatti. Kirjoitan henkilökohtaisia asioita ja kyllä minut voisi tunnistaa, en ehkä osaa olla riittävän varovainen…
Musta sun ei tarvii kertoa mitään enempää, mutta jotain aiheitten käsittelyjä vois syventää. Eli siis syventää niitä aihepiirejä mistä jo nyt kirjoitat. Sä olet Piia hyvä tyyppi! Jatka samaan malliin! Joka tapauksessa mä olen ainakin täysin tyytyväinen näin. Keväällä ja kesällä, kun elämä luonnollisesti vähän vilkastuu tulee enemmän kirjoitettavaakin. Voi kuvatakin helpommin ja kaikki on luontevaa jos on enemmän liikkeellä jne. Syksyllä ja ennen joulua olin ihan koukussa tähän blogiin, kun tuntui ettei omassa elämässä tapahdu yhtään mitään! Kiitos sulle. Ja hali <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin, joistakin aiheista voisi syventää tekstiä mutta oon tykännyt myös siitä että jutuista voi jatkaa keskustelua kommenttiosion puolellakin. 🙂 Juu, talvella ollaan horroksessa. Tai ainakin mä oon. 🙂
Anna / Kuvan mukainen
Mä oon hirveesti miettiny oman blogin ja somen kohdalla ylipäätänsä näitä yksityisyyden rajoja nyt musta tuli äityli. Päätin etten laita vauvasta blogiin miljoonaa kuvaa vaan lähinnä kuvia joista vaavia ei tunnista eikä kuvia siten voida tavallaan käyttää väärin. Myöskään faceen en laita kun muutamia kuvia.
Mun mielestä täällä blogissa ei lain ole ongelma ettetkö kertoisi henk.koht. asioista puhuthan paljon perheestäsi porinoissa ym. Mutta oot sä kyllä parhaimmillas kun joskus oikeen ilosena tykität videolla mielipidettä asiaan ku asiaan, niin ehkä sitä mielipidekirjottelua vois määrällisesti sitten lisätä jos se omalta tuntuu. Sulta kuitenkin löytyy mielipiteitä ja vahvojakin sellassia ni anna tulla vaan 🙂 ! Ja vielä huumorillasi höystettynä ni hyvä tulee. Go Pipsa!
Anonyymi
Onnea pienestä !! <3 Piti ihan käydä sun blogista kurkkaamassa, vau mitkä vaunut ! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, sie sen tiedät että multa kyl löytyy mielipiteitä ja vahvoja semmosia kun oikeen annan palaa.
Sun pitää sitte sähköpostilla laittaa vaavelista kuvia josset FB:kaan laita kuvia. 🙂
Anonyymi
Minä taas oletan, ettei ole mitään sen syvällisempää – se vaan on tässä, Pipsan elämä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä sitä syvällistäkin on mutta harvoin pääsee blogiin saakka. 🙂
Anonyymi
Mä tykkään sun blogista just tälläisenä. Mä en oikein ymmärrä mitä henkilökohtaisempaa ihmiset oikeen haluaa? Mä pidän tosi paljo vaate- ja kissajutuista koska ne on mun omatki suurimmat mielenkiinnon kohteet. 😀 Sulla on niin paljo lukijoita ja kaikilla omat toiveensa et on mahdotonta olla kaikille mieliksi. Mun mielestä sun pitäis vain pitää sellaista blogia että ite nautit sen pitämisestä eikä se muutu taakaksi. 🙂
T. Virpi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, täytyy olla todella tarkkana ettei muutu miksikään taakaksi. Siksipä pitääkin pitää kiinni siitä, että tää on edelleen kivaa. 🙂 Kissoista on muuten tulossa kuvia. 😉
Anonyymi
Toivottavasti olet edelleen jatkanut kirjoittelua! Millaisia juttuja olet kirjoittanut?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No harvempaa se kirjottelu enää on, mutta sillon muksuna kun Hopeanuoli oli kova sana, niin sen tyyppisiä tekstejä. 🙂
Jaana- Unelma
Anon 12.1.14 klo 21.20 kommentti —- minua ei kiinnosta yhtään eikä tule kiinnostamaan, jos ja kun bloggaajat laittavat netistä bongaamiansa sisustusjuttuja tai – suunnitelmia yms. Ei yhtään, enkä luekkaan koskaan sellaisia. Mutta bloggaajien jo olemassa olevaa sisustusta on kiva katsella. Mielestäni Pipsaa kyllä " syytetään" aivan suotta salaperäisyyden verhosta. Totta hitossa se on bloggaajan oma päätös mistä kirjoittaa.