Apua, mua jänskättää!

Olipa ihana tulla kotiin kun täällä oli vastassa tuollainen myrskyisen halittelun antava kissa. Siiri oli siis erittäin ilahtunut mun näkemisestäni. Mä kyllä niin tykkään tuosta.

Onneksi ollaan jo keskiviikossa ja sekin töiden osalta tehty. Sitä nimittäin innostuu mitä lähemmäs viikonloppua rullailemme. Tänään on muuten Postimerkin päivä ja sitä juhlistetaan ympäri Suomea – Porillakin on oma erikoismerkkinsä, jota saa ainakin pääpostista. Itse aion huomenna mennä nappaamaan tämän erikoismerkin – 10 merkin arkki maksaa tosin 16,50EUR eli melkein tuplaten kalliimpi kuin normi merkki mutta kun on vain pakko saada. Porin merkissä on Porin Silta. Millä kaupungilla on sun mielestä kaunein postimerkki? Postimerkki vaihtoehdot voit kurkistaa täältä. Kaikkihan ne ovat kauniita mutta itse tykkäsin Tampereen, Imatran ja Kuusamon merkeistä. Harmi etten jokaisesta saa itselleni yhtä merkkiä, kunnei tiettävästi myydä netin kautta.

Paljon on jänskättämisen aihetta, mm. huominen valokuvaaja ja tämäniltainen kissanpennun näkeminen, onko se Siirin kaveri? Tuo jännittäminen on kyllä hassu juttu, varsinkin kun kuulemma mun jännittämistäni ei kuulemma huomaa mitenkään (tai sitten kukaan ei vain halua myöntää sitä mulle) Kantsii muuten vilkuilla illalla blogin FB-sivuja, tulen sinne päivittämään miten kisulin tapaaminen meni.

Nyt kun sain olla kotona pari tuntia yksikseni niin annoin vetästä lujaa, korkealta ja sydämen pohjasta saakka (ai mitäkö tein? no lauloin, jos sitä nyt laulamiseksi voi sanoa mutta kuitenkin…) Sillä on jokin omituinen piristävä vaikutus. Piristystähän mä tarvitsenkin että jaksan tuonne kymppiin saakka – sitten mä oonkin tiedoton seuraavat kahdeksan tuntia. Eilenkin tuli mentyä kympiltä nukkumaan, katsottiin kyl ensin uusin Tulli jakso mut voi pojat että tulikin nukuttua makeasti. (ja siltikin nukahdin bussiin kun siirryin aamukohteesta iltapäiväkohteeseen)