Anna auringonsäteen piristää mielesi
riennoista (ihanko se kirjeenkirjoitus ois isoakin rientoa) palauduttu takaisin
arjen syövereihin. Mä oon näin vanhalla iällä (niinku se 32v. olisi niin
kamalan vanha mut kuiteski) alkanut vihdoin kunnioittamaan myös arkea,
enkä ihan aina kiroa pärrää sitä alinpaan maanrakoseen. Heh!
Minun viikonloppuna meni sämpyläntuoksuissa – ette
tiedäkään miten hyviä
noista tämänkertaisista sämpylöistä tulikaan vaikka jouduttiin vähän
improvisoimaan kun
eräs oli unohtanut ostaa sämpyläjauhoja. No taikinaan heitettiin niin
loput sämpyläjauhot, kuin vehnäjauhoa, ruisjauhoa ja
täysjyvävehnäjauhoja. Ja tuli muuten paremman makuisia eli tehdään näin
varmaan seuraavallakin kerralla.
Suosittelen improvisoimaan! Sitten kun taikinat oli vaivattu (tai siis
konehan sen vaivaamisen teki mut mä valvoin) nappasin käteeni sinisen
mustekynän ja aloin kirjoittelemaan kirjeitä, joiden
pariin uppouduin koko lauantaipäiväksi sekä pikkaisen yönkin verran.
Sitten kello olikin yhtäkkiä 4.00 ja sain katsoa miten kellot pomppas
tasan neljältä takaisin klo 3:ksi. Pieniä iloista on minun yöni tehty.
Sunnuintaina mä
jännittelin muutamaan laukkuhuutokauppaa vaikka en itse niihin
osallistunut mutta oli hauska sivustakatsojana jännitellä että kuka saa
laukun ja mihin hintaan. Mä joudun vielä kaksi pitkää kuukautta
odottamaan mun ihania joululahjoja joten ihastelen toisten laukkuja.
Moni varmaan siellä ruudun takana ihmettelee että mitäs elämistä se
tällainen eläminen on, mutta tää on tätä mun elämää – välillä mennään
niin pirskatisti ja välillä leppuutellaan. Mites teidän ihanien viikonloppu meni?
jonka jälkeen imuroin kodin läpitte. Se luonistuu kyllä nopsaan vaikka
on isompi määrä neliöitä mitä vanhemmissa asunnoissa, mutta ei siis
tunnu siivouksessa isolta. Olen tuota pitänyt hassuna että miksei.
Luulisi että kestäisi kauemmin. Me siivottiin tääl just perjantaina ja
siivottiinkin kunnolla, mutta kun on neljä ihanaa karvapalloa, niin
karvan määrää on enemmän eli täällä saa imuroida (jos haluaa)
vaikka joka päivä. Mä oon tässäkin muuttunut. Aiemmin olen aina kironnut
kodin siivousta kun sitä tekee jo työkseen, niin ei vain jaksaisi
intoilla samalla tavalla kotona, mutta jokin on tässäkin muuttunut. Mä
luulen et se on tää omakotitalo.
putsailla mun kuvakansioita mutta tulin todenneeksi että ne sisältää
niin paljon julkaisematonta matskua, etten taidakaan ihan vielä sanan
siinä merkityksessä siis putsailla paitsi siten että voisin laittaa
niitä tänne blogiin ja sitten pistää ulkoselle kovalevylle talteen. Eikö ole muuten ihanat kuvat Porin Kallosta?
Mä ite tykkään tosta alemmasta kuvasta, jotenkin niin ihanan
romanttinen kuva. Kansion mukaan nämä on kesän 2014 kuvia. No parempi
nyt kuin ei milloinkaan, eikös vain? Mut nyt mä päätän tämän postauksen
teon, haen teetä mun ihanaan pikkumyy kannuun ja aloittelen oman vapaani
eli kirjeitä, kirjeitä – mitäpäs muutakaan.
14 kommenttia
Marja-Leena
Vettä kuvatessa viikonloppuna, kuin sinäkin.Aurinko on ihana, kun se muistais näkyä! Hyviä sämpylöitä, muistitko pitää rajaa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siis en suinkaan ole nyt tänä viikonloppuna käynyt kuvaamassa – nämä kuvat ovat reilun vuoden vanhat. 🙂 Aurinko on kyllä ihana, harmi ettei kovin usein ole tässä käynyt ilahduttamassa. Mitähän rajaa mahdat tarkoittaa?
Marja-Leena
Siis montako sämpylää söit. Kokemuksesta tiedän, että hyvää maistellessa helposti dieetti lipsuu.Oma elämän tilanne elää muutoksen aikaa ja nyt jääkaappi houkuttelee liikaa.Mutta yritetään olla lujana.-20 vielä lukema.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Oon syönyt yhden sämpylän per päivä. 🙂
Anonyymi
Oot nyt leppuutellut ainakin sen viisi vuotta mitä olen blogiasi seurannut. Milloin aiot alkaa menemään niin pirskatisti?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
En mä varmaa samalla tapaa tule enää menemään, vanhoja luita kun niin jo kolottaa että täytyy alkaa enemmän lepuuttelemaan. 🙂 Mut kivahan se jos välillä vois mennä niin maan pirskatistikin. Eikö vain? 🙂
Anonyymi
Vanhoja luita, älä nyt liioittele!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No kyl kyl, onhan ne nyt jo 32 vuotta vanhat luut. 😉
Anonyymi
Nii ett montax söit? Oon uipotellut monet kesät just tossa Kallon kohdassa. Joskus kun istui veden partaalla ja piti jalkoja vedessä tulivat pienet kalaparvet syömään jalkoja, kokeilehan kesällä 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Aaaaivan – siis yksi sämpylä per päivä. 🙂 Hei, tuohan on kivaa – pitääkin kokeilla jos löytyy sopiva kohta. 🙂 Muistan joskus muksuna sukulaisen mökillä uittaneeni jalkoja ja pikkukalat tuli niitä napsimaan. 🙂
Anonyymi
Meillä ei onneksi tarvitse imuroida kuin kerran viikossa, kun ei ole kissoja. Muita kotitöitä kyllä riittää joka päiväksi… Vaihtaisin ison omakotitalomme mieluusti johonkin pienempään kerrostaloasuntoon.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on totta, kun ei ole kissoja niin ei se imuroinnin tarvekaan ole suuri. 🙂 Toki voisihan sitä vain jättää imuroimatta ja elää villakoirien ja kissojen kera, mutta se ei nyt oikein nappais. 🙂
Anonyymi
Montako kirjettä kirjoitit viikonloppuna?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Muutaman 🙂